Pitänee yrittää tässä jollain lailla summata kokemuksia, vaikka kahden värikkään vuoden jälkeen ei ole niin helppoa koota asioita lyhyesti ja kattavasti.

 

Täällä asuminen on kaikenkaikkiaan ylittänyt odotukset, ja Nigeria on paljon mainettaan parempi paikka. Ensimmäinen puoli vuosi oli tietysti vaikeaa, kun kaikki oli uutta. Sen jälkeen on kuitenkin kaikki mennyt suurinpiirtein mukavasti. Tottakai aina on kaikkea pientä päiviteltävää, ja jotkut asiat tässä maassa ovat todella turhauttavia, mutta toivon että lukijoille olisi kuitenkin jäänyt pääasiassa myönteinen kuva elämästämme täällä. Olen ainakin yrittänyt kirjoittaa pilke silmäkulmassa.

 

Mitä sitten on jäänyt käteen? Ainakin tietämys ja tuntemus Nigeriasta, Afrikasta ja kehitysmaiden oloista yleensä on kasvanut. On myös saanut tuntumaa siihen, millaisia kulttuurierot oikeasti voivat olla. Olinhan aiemmin matkaillut ja asunut pidempiäkin aikoja eri Euroopan maissa, mutta ei Euroopan sisällä nyt oikein voi edes puhua kulttuurieroista... Uskon että kehitysmaakokemuksesta on minulle hyötyä, ja olen entistäkin kiinnostuneempi työskentelemään tulevaisuudessa esim. kehitysyhteistyön parissa.

 

Olin onnekas töiden suhteen, ja ehdin saada kaksi lähes vuoden mittaista työrupeamaa. Nämä työpaikat ja –tehtävät olivat keskenään hyvin erilaisia, mutta molemmista tulee varmasti olemaan roppakaupalla hyötyä tulevaisuudessa. Harrastuspuolelta ilonaiheeni on kaksi ihan uutta harrastusta: salsatanssi ja tennis. Ne on nyt saatu hyvälle alulle, ja toiveena on että pystyisin jatkamaan molempia harrastuksia myös kotiinpaluun jälkeen, mikäli mahdollista.

 

On tietysti ollut mukava päästä näkemään maailmaa. Kahden vuoden aikana olemme käyneet Nigerian lisäksi muutamassa muussa Afrikan maassa (Sao Tome, Ghana, Tansania; mies myös Etiopiassa, minulla siellä vain välilasku ja yöpyminen). Ameriikan mantereellakin pääsimme käymään miehen työn tiimoilta silloin alkuvaiheessa. Yksi mukavia puolia on ehdottomasti myös ollut kansainvälinen sosiaalinen verkosto, ja kaikki tapaamamme mielenkiintoiset ihmiset eri puolilta maailmaa.

 

Tässä päällimmäisenä mieleentulevat hyvät ja huonot puolet (ei järjestyksessä):

 

Top 3 plussat

+ lämpö ja aurinko

+ kotiapulainen

+ rento ja positiivinen elämänasenne, ihmisten välittömyys sekä kiireetön elämänrytmi

 

Top 3 miinukset

- liikenne

- vatsa- ja muut taudit sekä terveydenhuollon heikko taso (esim onnettomuuden sattuessa)

- mikään ei toimi, asioiden hoitaminen aikaavievää ja raskasta, ei voi luottaa siihen mitä sovittu

 

Lisäksi odotan kotiinpaluussa mm. sitä että pääsee kunnon ruokakauppoihin (jäätelöä!!), sitä ettei netissä surffaaminen vaadi loputtomasti kärsivällisyyttä, sitä ettei joku ole vähän väliä pyytämässä/lainaamassa rahaa jne. Parasta kotiinpaluussa on tietysti se, että on mahdollisuus nähdä sukulaisia ja ystäviä useammin. Odotan myös kovasti ikiomaan asuntoon muuttamista sitten loppukesästä.

 

Kotiinpaluun liittyvät negatiiviset odotukset liittyvät mm. säähän (onneksi palaamme sinne kesällä, joten tulee pehmeämpi lasku eikä siirry suoraan helteestä räntäsateeseen). Ahdistaa myös jos ihmiset pohjoisessa osoittautuvat murjottaviksi valittajiksi, ja yhteiskunta tuntuu kankealta ja holhoavalta. Pelottaa myös hiukan että ajaudumme kiireiseen oravanpyörään, ja kaikki rentous unohtuu. Tai että elämä päinvastoin osoittautuu kauhean tylsäksi ja tavalliseksi... En ole kuitenkaan näistä asioista kovin huolissani, vaan palaamme Eurooppaan hyvillä mielin.

 

Mikäli paluushokki kuitenkin iskee (ja vaikkei iskisikään), niin olen monta kertaa miettinyt, että on onni, että meitä on ollut täällä kaksi jakamassa näitä kokemuksia. Nämä kaksi vuotta ovat kuitenkin jättäneet meihin lähtemättömän jäljen, eikä kaikkea täällä kokemaamme voi mitenkään sanoiksi pukea ja selittää, varsinkaan sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Afrikassa. Sitten syksyn pimeällä kun kaikki ovat jo aikoja sitten kyllästyneet Afrikka-juttuihimme, voimme vielä keskenämme kerrata Nigerian kokemuksia ja päivitellä vaikkapa sitä, että miten Euroopasta ei edes saa kunnollisia ananaksia, mangoista puhumattakaan...