Jos tulikin aiemmin ihmeteltyä nopeaa ajankulua, niin maaliskuu vasta nopeasti hurahtikin ohi. Syynä siihen oli varmaan pääsiäisloma, joka katkaisi arjen mukavasti.

Opettajan työ sujuu 8kk kokemuksella jo melko rutiinilla, mutta tällä viikolla on pitkästä aikaa ollut kiirettä. Ensinnäkin piti antaa 3. neljänneksen arvosanat oppilaille, ja sitten on pitänyt lyödä lukkoon kevään päätöskonsertin ohjelma, jotta sitä voidaan alkaa harjoitella. Olen myös yrittänyt haalia kasaan erilaisia tapaamisia (konserttikomitea ja opetussuunnitelmatyöryhmä), mutta huonolla menestyksellä. Tuntuu välillä, että yhteistyötä muiden opettajien kanssa on niin vaikea saada aikaan, että sitä tekee hommat melkein ennempään yksinään. Aikatauluja on vaikea sovittaa yhteen, ja sovittuihin tapaamisiin saapuminen tuntuu joillekin olevan kovin vaikeaa...

Tuntuu etten ole ollenkaan ehtinyt valmistautua siihen, että anoppi ja appi saapuvat huomenna tänne ja viipyvät viikon. Ajattelinkin käyttää tämän illan viimeisiin omiin hommiin ja rentoutumiseen. Eihän siinä vierailussa tietysti ole mitään aihetta stressiin, mukavaahan se vain on. Jotenkin on vain tuo työ vienyt voimat viime päivinä. Ja sitten vähän huolettaa, että jos vieraat tylsistyvät kun meidän pitää olla päivät töissä, eikä täällä ole kauheasti mitään nähtävyyksiä, joihin heidät voisi lähettää keskenään.