Kevään saavuttua ja parvekekalusteiden hankkimisen jälkeen olen entistäkin tyytyväisempi uudehkoon kotiimme, ja viihdyn asunnossa niin hyvin, että en millään haluaisi muuttaa täältä pois. Viikonloppuna parvekkeen kaiteita pestessäni totesin, että onpa mukavaa, että on ihan oma asunto, ja samaan hengenvetoon piti todeta, että nigerialaiseen vuokra-asuntoon muuttaminen täältä kaikkien mukavuuksien keskeltä ei kauheasti houkuttele. Haluaisin vain lekotella parvekkeella ja jatkaa kesken jäänyttä asunnon sisustusprojektia. Verhojen ja mattojen hankkiminen jäi nimittäin niille sijoilleen Nigeria-projektin alkaessa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Emme ole vielä löytäneet vuokralaista, ja vähän hirvittää, että mistä löydämme kunnolliset vuokralaiset niin että asunto ja uutukaiset huonekalut olisivat suhtkoht ennallaan vielä kahden vuoden päästäkin. Käytännön syistä olemme nimittäin päättäneet vuokrata asunnon kalustettuna; huonekaluille ei ole sijoituspaikkaa. En haluaisi jättää omaa kotia ja tavaroita ventovieraiden armoille, mutta toisaalta tajuan, että on tyhmää surra näin materialistisia seikkoja, kun sentään pääsen kokemaan kaikkea uutta ja kivaa...

 

Muuten ei ole mitään uusia kuulumisia itse reissun suhteen. Olen alkanut tehdä listaa ennen lähtöä tehtävistä asioista, sekä hankittavista ja mukaan otettavista tavaroista. Olen myös alkanut nähdä unia Nigeriasta. Ensi viikolla mennään taas rokotettavaksi, ja passikuvia pitäisi hankkia varmaan parikymmentä kappaletta eri tarkoituksia varten. Pikkuhiljaa tulee mieleen erilaisia hoidettavia asioita, ja tavoitteena on myös hoitaa niitä pikkuhiljaa pois päiväjärjestyksestä, niin ettei tulisi viimeinen kiire (vaikka tulee kuitenkin, niin voihan sitä edes yrittää minimoida).

 

Viime viikolla yritin selvitellä viisumin hankkimista, ja turhauduin pahemman kerran. Miehen viisumin hoitaa työnantaja, mutta minun täytyy hankkia viisumini itse. Viisumia haetaan lähimmästä Nigerian suurlähetystöstä, joka tässä tapauksessa sijaitsee Tukholmassa. Olin jo aiemmin lähettänyt sähköpostia suurlähetystöön, mutta odoteltuani vastausta pari viikkoa päätin ottaa härkää sarvista ja tarttua puhelimeen. Ensimmäinen soitto ei tuottanut tulosta: minua pyydettiin soittamaan uudestaan seuraavana päivänä kello 10-12 välillä. No, soitin sitten, mutta ainoa neuvo, jonka sain, oli että löytäisin lomakkeet ja ohjeet suurlähetystön nettisivuilta. Lopulta löysin sitten ne sivutkin (puhelimitse saamani web-osoite oli väärä), mutta koko prosessi tuntuu hankalalta, enkä ole vielä jaksanut oikein paneutua asiaan. Myös suurlähetystön nihkeä asiakaspalvelu vaikutti fiiliksiin, ja toivonkin ettei tämä ole nigerialaisen asiakaspalvelun koko kuva. Pitäisi varmaan alkaa vähitellen hoitamaan tätä viisumiasiaa eteenpäin, vaikka lähetystö vakuutti, että viisumihakemuksen käsittely kestäisi vain kolme työpäivää... Toisaalta en ole ihan varma, voinko edes hakea viisumia ennen kuin lopullinen lähtölupa on saatu.