Pitää varmaan ryhtyä perumaan edellisiä kirjoituksia. Ensinnäkin se, kun kirjoitin vuotavasta ikkunasta. Toissapäivänä eli torstaina satoi aika rankasti, ja töistä kotiin tultuani marssin saman tien huoltomiesten juttusille narisemaan vesilammikosta makuuhuoneen lattialla. Huoltovastaava pahoitteli kovasti, ja lupasi (taas) että he tulevat korjaamaan sen, mutta että heillä oli juuri nyt vähän muita ongelmia. Vasta myöhemmin samana päivänä ymmärsin mistä hän puhui: Samainen myrsky oli kaatanut n. 15 metriä asuinaluettamme ympäröivästä muurista. En tiedä miten se ylipäänsä on mahdollista, mutta totta kuitenkin. Ihan meidän asuntomme takana muurissa on iso aukko ja periaatteessa kuka tahansa voi kävellä sisään. (Miehen työpaikalla asuinaluettamme alettiin kutsua Jerikoksi.) Olenkin ollut vähän huolissani turvallisuudestamme parina viime yönä, mutta onneksi muurin korjausurakka on jo aloitettu, ja toivottavasti se saadaan pian valmiiksi. Tuli hiukan huono omatunto, kun menin valittamaan vuotavasta ikkunasta, kun heillä tosiaan oli vähän muuta mietittävää. Toisaalta taas, olinhan käynyt huomauttamassa asiasta jo kaksi kertaa aiemminkin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Toinen juttu on se, kun valitin että muiden aineiden opettajat eivät joudu järjestämään konsertteja tai muita juttuja. No nyt eilen illalla meidän koululla oli Educational Fair, jossa luokat esittelivät vuoden aikana oppimiaan asioita. Minun ei tällä kertaa tarvinnut nähdä vaivaa tämän eteen, mutta muut opettajat olivat koko viikon ihan stressaantuneita tämän takia. Olin tosin paikalla, jos joku haluaisi tulla kyselemään musiikinopetuksesta, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut, joten käytin messujen viimeisen puolituntisen kiertelemällä muissa luokissa. Vasta sitten ymmärsin, mistä koko hommassa oikein oli kysymys.