Jerikon muurit alkavat olla jälleen pystyssä. Itse muuri saatettiin tänään harjakorkeuteen, mutta viimeistelytöitä ja jotain tilpehööriä kuten piikkilanka muurin päältä puuttuu vielä. Mutta ei tänne nyt enää voi ihan vain kävellä sisälle. Ehkä voin jälleen alkaa nukkua yöni rauhassa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ikkunaa ei tosin vieläkään ole korjattu, ja lisäksi viikonloppuna olohuoneen ilmastointilaitteen pistoke kärähti (!) joten nyt täällä on aika lämmintä.

 

Liikenteessä täällä aina sattuu ja tapahtuu, onneksi ei meille itsellemme ole sattunut mitään vakavaa. Usein vain näkee kaikenlaisia hauskoja asioita tuolla teillä, erityisesti erilaisten tavaroiden kuljettamiselle ei täällä ilmeisesti pistä rajaa muu kuin mielikuvitus. Eräänäkin päivänä näimme yhden pikkuauton katolla pitkät tikapuut, enkä ole varma oliko noita tikapuita kiinnitetty katolle oikein millään. Mutta takaikkunasta sen sijaan ojentautui käsi, joka piteli tikkaita paikallaan. Ajaessa tikapuut huojuivat katolla huolestuttavan näköisesti...

 

Itsekin tulee ilmeisesti omaksuttua paikallisia ajotapoja. Appivanhemmat esimerkiksi hämmästelivät, miksi kierrämme risteyksissä liikenteenjakajan väärältä puolelta. No, ihan vain sen takia että kaikki muutkin tekevät niin, ja jos itse tekisimme toisin niin mikähän kaaos siitä syntyisi. Toinen esimerkki: Kummastelin kerran miehen kummallista ryhmittymistä eräässä risteyksessä. Hän vain totesi, että no kun tässä oli lyhin jono. Hetken kuluttua hän tajusi itsekin mitä oli suustaan päästänyt, ja purskahdimme molemmat nauruun. Täällä on tosiaankin tavallista valita se kaista jolla on lyhin jono, riippumatta siitä mihin suuntaan on aikomassa kääntyä. Vilkkukin saattaa näyttää ihan eri suuntaan kuin mihin auto oikeastaan on menossa.