Tänään olimme katsomassa ainakin viittä asuntoa. Asunnonvälitysfirman mies vei meitä paikasta toiseen. Näissä asunnoissa oli oikeastaan kaikissa yksi vika: ne olivat liian suuria (ja toisin sanottuna liian kalliita). Kaikissa oli vähintään kaksi makuuhuonetta, useimmissa kolme. Kyllähän kaksi makuuhuonetta tietysti vielä menisi, mutta mitä kaksi ihmistä tekee kolmella makuuhuoneella? Jokaisen makuuhuoneen yhteydessä oli yleensä vielä oma kylpyhuone. Lisäksi useimmat tänään katsastamamme asunnot olivat kalustamattomia, eivätkä kaikki olleet niin kaksisessa kunnossakaan. Erään asunnon lattioilla lojui jättiläismäisiä (tosin kuolleita) torakoita. Näistä asunnoista mikään ei ollut compoundissa, tosin yhtä lukuunottamatta kaikki olivat aidatulla ja vartioidulla alueella.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Maanantaina menemme kai vielä katsomaan yhtä asuntoa, mutta luultavimmin päädymme kuitenkin siihen eilen katsomaamme ihan ensimmäiseen asuntoon rakennusfirman compoundissa. Sen taso vaikuttaa tämänpäiväisen katselukierroksen jälkeen entistäkin paremmalta, ja ei se pihakaan itseasiassa hassumpi ole kun vertaa joihinkin tänään näkemiimme. Ehkä jonkun voisi saada leikkaamaan (lue: niittämään) ruohon, ja pari puutarhatuolia voisi tehdä ihmeitä. Generaattorin hurinaankin on vain totuttava, sillä se tuntuu täällä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Täällä on ilmeisesti tosi vaikeaa löytää pientä ja/tai kalustettua asuntoa, joten varmaan pitää ottaa se minkä olemme onnistuneet löytämään. Miehen työpaikan turvallisuusmiesten täytyy tosin vielä hyväksyä asunto, ennen kuin voimme muuttaa sinne.