Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin sitten ryhtyä musiikinopettajaksi, ja ainakin toistaiseksi se vaikuttaa hyvältä ratkaisulta. Luulen että koulu voi olla monella tavalla hyvä työpaikka täällä: pääsee tutustumaan moniin ihmisiin ja ehkä aika hyvällä tavalla myös kulttuuriin (vaikka se kansainvälinen koulu onkin). Opettajan työ on myös itsenäistä, eikä siinä varmasti pääse tylsistymään. Lisäksi opetuskokemuksesta ei myöhemmin elämässäkään varmasti ole haittaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olisihan täältä saattanut löytää muitakin töitä, mutta milloin ja millaista työtä, sitä en saata tietää. Signaalit joita täällä sain, olivat aika ristiriitaisia. Toiset sanoivat, että täällä on vaikea saada työtä, kun taas toiset sanoivat että aina jotain työtä löytyy. Mene ja tiedä.  Avustusjärjestöt tuntuvat mielellään palkkaavan paikallisia työntekijöitä, mikä onkin mielestäni ihan oikea periaate, mutta ei auta minun työllistymistäni. Vapaaehtoistyötä taas olisi ehkä tietysti voinut saada, mutta siinä saattaisi piillä se vaara, että päätyy istuskelemaan jonnekin toimistolle, missä ei oikeastaan tarvita työvoimaa.

 

Huomenna menen käymään koululla, ja silloin selviää varmasti kaikenlaista tästä uudesta työstäni. Varsinainen työ alkaa maanantaina 20.8. Ensimmäinen viikko on varattu suunnitteluun, ja lukuvuosi käynnistyy 27.8. Saan nyt jo huomenna kuitenkin mukaani materiaalia, ja ajattelin että voisin ruveta miettimään työasioita jo ensi viikolla, kun ei tässä ole kauheasti muutakaan tekemistä. Totesin juuri tänään että pasianssin ja matopelin pelaaminen sekä sudokujen ratkaisu ei pidemmän päälle riitä elämän sisällöksi J

 

Ensi viikolla tosin aloitan ranskankurssin. Olin jo ennen tänne tuloa ajatellut, että haluaisin ryhtyä vetristämään ruostunutta ranskankielen taitoani, ja täällä alkaa juuri sopivasti kursseja sellaisessa ranskalaisen kulttuurin keskuksessa. Kurssi on kahtena iltana viikossa, ja tätä kestää kuusi viikkoa. Se on mielestäni juuri sopivan mittainen rupeama, sillä uskon ehtiväni kuudessa viikossa saada aika hyvin takaisin unohtuneet opit, ja kurssin päätyttyä voin yrittää harrastaa ranskaa muilla tavoin. Myöhemmin haluaisin myös ryhtyä harrastamaan liikuntaa jossain muodossa, muutenhan laiskistun ihan täysin varsinkin kun joka paikkaan ajetaan autolla.