Lauantaina 15.3. starttasimme siis Sao Tomen saarelle. Onneksemme lennot olivat suht ajoissa, eikä menomatkalla ollut mitään muutakaan suurta hässäkkää, joten pääsimme perille aikataulun mukaan. Saavuimme pikkuisella potkurikoneella pikkuiselle Sao Tomen kansainväliselle lentokentälle, josta meidät kuskattiin hotelliimme Sao Tome townin keskustaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vietimme Sao Tomen pääkaupungissa kaksi päivää: lauantai-iltapäivän ja sunnuntain. Kaupunki on ehkä n. 50 000 asukkaan unelias pikkukaupunki. Kaupunkikuvasta näkyi, että kaupunki oli joskus kauan sitten, Portugalin hallinnan aikaan, epäilemättä ollut hieno paikka. Kaikki oli vain päässyt pahasti ränsistymään. Kaduissa ja jalkakäytävissä oli ammottavia aukkoja, ja kauniit, pastellisävyiset rakennukset olivat surkeassa kunnossa. Minusta kaupungilla oli jotenkin välimerellinen leima, olisiko johtunut eurooppalaisesta rakennustyylistä, vaiko ihan vain meren tuoksusta.

Kaupungissa itsessään ei ollut paljon nähtävää, mutta käytimme ne pari päivää kuitenkin kaupungilla kävellen ja hotellin uima-altaalla rentoutuen. Turisteja ei siellä ollut nimeksikään, ja kaupungista huokui kiireettömyys ja rento meininki. En usko että Sao Tomella voisi stressaantua kovin pahasti, vaikka yrittäisikin.

Kaupunkipäivien ”dramaattisin” tapahtuma oli se kun jouduimme ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Kävelimme kaikessa rauhassa rantabulevardia pitkin, kun yhtäkkiä joku mies huuti meille jotain. Ajattelimme, että hän varmaan yrittää myydä meille turisteille jotain. Olin myös erottavani sanan ”dangerous” mutta emme nähneet mitään uhkaavaa, joten luulin kuulleeni väärin. Pari sekuntia myöhemmin tajusimme mitä hän oli tarkoittanut. Läheisestä puusta kimppuumme hyökkäsi parvi kiukkuisia ampiaisia, ja ennen pitkää kirmasimme pitkin katuja niitä karkuun. Minä selvisin yhdellä pistolla, mies sai useamman. Onneksi emme ole kumpikaan allergisia, joten selvisimme välikohtauksesta sen suuremmitta vammoitta.