Vihdoin ja viimein, torstaina, saimme kunnolliset rekisterilaatat autoon, joten saatoimme ryhtyä ajamaan. (Ajokortteja ei ole vieläkään kuulunut.) Ensimmäisen ajovuoron sai mies, sillä minulla ei ollut mitään hinkua lähteä rattiin torstai-iltana (=pimeällä) tai perjantaina, jolloin liikenne puuroutuu muslimien pyhäpäivän vuoksi. Tänään uskaltauduin sitten lopulta kuskiksi, ja hyvinhän se meni. Isot risteykset hirvittävät, mutta selvisin mielestäni varsin kiitettävästi ensimmäisestä ajokerrasta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ajamisen haasteita ovat mm.

-         Puutteelliset (=olemattomat) opasteet

-         Toimimattomat liikennevalot

-         Yleinen liikennesääntöjen puute

-         Muiden autoilijoiden kova vauhti

-         Yli- ja alikulkuliittymät, joissa joutuu usein tekemään mäkilähdön

-         Viemäriaukot joissa ei ole kantta (usein keskellä tietä)

-         Pimeällä puutteellinen tai olematon valaistus

-         Jalankulkijat jotka juoksevat tien yli missä ja milloin sattuu

-         Jne...

 

Kaikesta huolimatta olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin selvisin. Ei tietysti pidä kuvitella, että olen nyt täysinoppinut afrikkalainen autoilija, mutta ainakin ensimmäinen kynnys on ylitetty, ja ensi kerralla jännittää ehkä vähemmän.

 

Autolla ajaessa tuli myös sellainen mahtava vapauden tai hallinnan tunne, jota norjalainen sana ”mestringsfølelse” kuvaa tosi hyvin. Se tarkoittaa lyhyesti sanottuna tunnetta siitä, että hallitsee tilanteen, homma on hanskassa. Kun huomasi, että pystyn tosiaankin liikkumaan täällä paikasta toiseen vapaasti omalla autolla, niin tuli voimakkaasti sellainen olo, että nyt minä hallitsen tätä paikkaa, eikä tämä paikka minua. Tämä on taas iso askel eteenpäin tänne sopeutumisessa. Toivottavasti autoilu sujuu ongelmitta myös tästä eteenpäin.