Onpas ihanaa pitää vapaapäivää! Pidemmän päälle kotirouvaksi heittäytyminen alkaisi varmaan kyllästyttämään, mutta yksittäiset vapaapäivät ovat toki enemmän kuin tervetulleita. Takana onkin niin vauhdikas viikonloppu, että lepopäivä tuli ihan tarpeeseen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Perjantai-iltana oli siis se koulun 10-vuotisjuhla. Siellä oli ihan mukavaa. Ohjelman virallinen osuus, jonka piti kestää tunnin, venyi tosin kahden tunnin mittaiseksi, mutta ei se nyt varsinaisesti haitannut (eikä yllättänytkään ehkä niin kovin monia, vaikka meillä koululla kyllä yleensä ollaan varsin täsmällisiä). Olin erityisen tyytyväinen siihen, että musiikkiesitykset (=kaksi laulua ja yksi tanssiesitys) menivät niin hyvin.

 

Lauantaina meillä oli taas tennistunti, ja sen jälkeen menimme hashiin. Jos en ole aiemmin selittänyt, niin hash on siis joka toisena lauantaina oleva expatien “liikuntatapahtuma”. Lainausmerkeissä sen vuoksi, että itse liikunnallinen osio on suhteellisen pieni verrattuna kaikkiin muihin oheistoimintoihin. Tapaamme kello 14 eräällä hotellilla, ja sieltä ajamme peräkanaa jonnekin enemmän tai vähemmän autiolle seudulle, ja sitten vaellamme puskissa 1-1,5 tuntia. Valittavissa on joko juoksu- tai kävelyreitti; me valitsemme poikkeuksetta kävelylenkin.

 

Itse kävely on mukavaa, mutta hash-traditioon kuuluu aika paljon meidän mielestämme lapsellisia ja rasittavia perinteitä, kuten uusien hashilaisten kaste, ”hauskojen” kutsumanimien keksiminen, ihmisten kastelu, juottaminen, nolaaminen jne. Tämänkertainen hash oli Valentine’s hash, ja kaikkia näitä oheisleikkejä oli siis tuplasti. Mietimme jo pitäisikö lopettaa hashissa käyminen, kun emme ole noista hash-traditioista niin innoissamme, mutta toisaalta on mukavaa päästä luonnon helmaan sekä maisemiin, joihin emme itse osaisi lähteä. Ja hash-juoksun/kävelyn jälkeen porukka kokoontuu vielä yhdessä syömään jonnekin, ja se on yleensä aina mukavaa. Hashissa meneekin sitten koko ilta.

 

Sunnuntaina meillä oli taas tennistunti (edistystä alkaa vihdoinkin tapahtua!). Sen jälkeen lähdimme eräiden tuttavien kanssa käymään yhdessä keramiikkapajassa. Se oli vajaan tunnin ajomatkan päässä Abujasta, ja ajoimme monien pikkukylien ohi. On aina tosi havahduttavaa ajaa noiden pikkukylien läpi, ja nähdä miten tavalliset nigerialaiset elävät. Kehnon näköisiä hökkeleitä, lapsia risaisissa vaatteissa, kulkuvälineenä mopedi auton sijaan jne. Ja siitä huolimatta että noilla ihmisillä on meihin verrattuna niin vähän, he vaikuttavat tyytyväisemmiltä kuin monet länsimaalaiset rikkauksien keskellä elävät ihmiset.

 

(Myös lauantain hash-reitti kulki yhden kylän läpi, missä ihmiset hymyilivät ja tervehtivät meitä kulkiessamme ohi, lapset vilkuttivat ja poseerasivat kameralle, toiset olivat innoissaan kun joku valkoinen kävi potkimassa jalkapalloa heidän kanssaan. Niin köyhää kylää ei olekaan ettei heillä olisi vähintään yhtä jalkapalloa...)

 

Anyway, sunnuntaina retkemme suuntautui siis keramiikkapajaan. Meitä odotti siellä mukava mies, joka esitteli meille paitsi myymälän, myös työpajat ja näytti itse vaihe vaiheelta, kuinka savesta muotoutuu kauniita astioita. Hän kertoi myös kuinka oli saanut oppinsa kahdelta englantilaiselta mieheltä, ja kuinka tuotantoa oli tarkoitus jatkaa ja kehittää. Oli tosi kiehtovaa tutustua tuotantoprosessiin ja nähdä tuollaista yritteliäisyyttä. Ostimme tietysti muutamia vaaseja yms. jo ihan periaatteen vuoksi, vaikka en vielä tiedäkään kuinka saamme ne kuljetettua Suomeen. Tuotteet eivät olleet kamalan kalliita, ja tällä kertaa pystyimme ainakin olemaan varmoja, että ne todellakin ovat nigerialaista käsityötä. (On käynyt niinkin, että ostamiemme käsitöiden myyjä on väittänyt tehneensä tuotteet itse, ja myöhemmin on käynyt ilmi, että tuotteet onkin tuotu jostain muusta Afrikan maasta.)

 

Keramiikkapajavierailusta jäi tosi hyvä mieli, ja matkalla poikkesimme vielä piknikille eräälle läheiselle padolle. Tuo padottu järvi on ainoa paikka, jossa olemme nähneet vettä täällä Abujassa (lukuunottamatta uima-altaita ja paria hassua rapakkoa). Kiipesimme pienen nyppylän laelle ja ihailimme sieltä avautuvaa järvinäköalaa. Ihanata. Hienon päivän kruunasi vielä illallinen eräässä suosikkiruokapaikoistamme, eli siellä afrikkalaisessa kala”ravintolassa”.

 

Tulipa pitkä teksti, huhhuh..