Tänä aamuna talonmies soitti ovikelloani, ja innostuksemme oli suuri kun tajusimme että oven takana on upouusi pesukone! Pesukone-episodi on nimittäin vain jatkunut ja jatkunut. Kone haettiin korjattavaksi ja tuotiin takaisin – kahteen otteeseen! Ensimmäisellä kerralla kone oli tullessaan huonommassa kunnossa kuin lähtiessä. Toisen korjauskerran jälkeen ensimmäinen pesu onnistui lähes normaalisti, mutta jo toisella kerralla ongelmat taas alkoivat. Siinä vaiheessa meillä alkoi jo kärsivällisyys loppua. Pesukoneshowta oli jatkunut jo monta viikkoa, kun vuokrasopimuksessa lukee että viat korjataan 48 tunnin kuluessa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Esitimme talonmiehelle ja sittemmin myös häntä ylemmille tahoille, että hankkisivat meille uuden koneen, kun kerta maksamme vuokraa kalustetusta asunnosta. He sanoivat yrittävänsä korjata konetta vielä kolmannen kerran, ja jos sekään ei auttaisi, niin saisimme uuden koneen. Hyvä niin, mutta he eivät koskaan saapuneet hakemaan konetta korjattavaksi, vaikka niin lupasivat lähes joka päivä. Lopulta mies nosti aikamoisen mekkalan tästä asiasta ja soitti myös firman lähes koko johtoportaan läpi. (Minä olin ensin hoidellut asiaa, mutta sitten alkoi tuntua etteivät he kuuntele naista.) On kurjaa että täällä niin usein joutuu korottamaan ääntä, suuttumaan ja huutamaan ja mesoamaan, ennen kuin mitään tapahtuu. Mutta nyt meillä ainakin on ihan uusi pesukone, joka tuntuu myös toimivan.

 

Naapuri pistäytyi eilen kylässä, ja kertoi olleensa kolme viikkoa töistä poissa lavantaudin ja malarian takia. Oli sairastunut todennäköisesti toiseen kaupunkiin suuntautuneella työmatkalla. Mieskin on alkanut ottaa omat eväät mukaan työmatkoille, kun nigerialaisella syrjäseudulla ei välttämättä ole kunnollisia ruokapaikkoja, joten vatsataudin vaara on suuri. Myöskään hotellit eivät ole kovin kummaa tasoa, vaikka kalliita ovatkin. Kun siihen lisätään se, että tiet ovat huonossa kunnossa, kunnollisia karttoja ei ole, ja tienviitat puuttuvat, niin matkailu tässä maassa ei ole kovin helppoa. Mietimme siis edelleen mikä voisi olla joululomakohteemme.

 

Täytyy myöntää, että välillä sitä miettii, että minkä ihmeen takia sitä vapaaehtoisesti asuu maassa, jossa välillä pienimmätkin asiat ovat niin hankalia. Mutta toisaalta kyllähän täällä ihan hyvin pärjää, varsinkin Abujassa jota ei monessakaan suhteessa voi edes verrata muihin Nigerian kaupunkeihin. Ihan mukavasti meillä nyt kuitenkin menee, mutta luulen että kesän lähestyessä alkaa Eurooppaan paluu varmaan tuntua melko helpottavalta ajatukselta. Sinänsä epäreilua että me voimme vain lähteä täältä, kun alkaa kyllästyttää, kun taas paikalliset eivät pääse täältä mihinkään, vaikka monet haluaisivatkin. Toisaalta olisi asia itsellekin eri, jos tähän maahan olisi muita siteitä kuin pelkkä työsuhde. Nyt alkaa ajatukset kiertää kehää, taidan mennä nukkumaan.