Tänään pääsin Nigeria-kirjassa (Nigeria. The Bradt Travel Guide) siihen kappaleeseen, jossa käsitellään maan taloutta ja infrastruktuuria. Se oli masentavaa luettavaa. Nigeria on maailman 6. suurin öljyntuottaja, joten voisi kuvitella, että maalla menisi hyvin. Näin ei asia kuitenkaan ole. Tuntuu siltä, että öljyvarojen löytyminen (1957) on vain lisännyt monien nigerialaisten ahdinkoa. Ensin Nigerialla meni hyvin, ja 70-luvulla se oli maailman 33. rikkain valtio. Sitten jokin meni pahasti pieleen, ja vuonna 2002 Nigeria oli pudonnut listalla maailman 26. köyhimmäksi valtioksi. Kirjasta luin, että yksi ongelmista on mm. se että Nigerian talous on liikaa keskittynyt öljyyn. Esimerkiksi maatalous on romahtanut, kun ihmiset ovat teollistumisen alkaessa muuttaneet kaupunkeihin. Nyt Nigeria joutuu tuomaan suurimman osan elintarvikkeista ulkomailta. Öljyn lisäksi Nigerialla on myös muita luonnonvaroja, mutta näitä ei ole osattu hyödyntää.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nigerian väestöstä 1-2% kuuluu eliittiin, joka korruption ansiosta on äärettömän rikkaita. Tavalliset ihmiset kuitenkin elävät köyhyydessä: 66% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Huonot elinolosuhteet ja riittämätön terveydenhuolto aiheuttavat sen, että 18% lapsista kuolee ennen kuin he täyttävät 5 vuotta. Keskimääräinen elinajanodote Nigeriassa on vain noin 50 vuotta.

Nigerian öljystä huolimatta tavallisilla ihmisillä on usein pulaa polttoaineesta, ja sen lisäksi myös sähköstä ja puhtaasta vedestä. Kirjan mukaan vain 38 % väestöstä saa puhdasta juomavettä. Vain 40% väestöstä on sähkönjakelun piirissä, ja nämäkin joutuvat kärsimään usein toistuvista sähkökatkoista. Nigerian valtiollinen sähköntuotanto laitos lyhennetään NEPA. Se on oikeasti lyhennys sanoista National Electric Power Authority, mutta sitä kutsutaan yleisesti myös nimellä Never Expect Power Again.

Aika karua luettavaa. Sitten miettii myös sitä, että miten itse pitäisi suhtautua tähän köyhyyteen ja omaan asemaan Nigeriassa. Kaikkien valkoisten oletetaan siellä olevan suunnattoman rikkaita (mikä tietysti tavallaan pitää myös paikkansa), ja avunpyytäjiä on varmasti paljon. Tietysti haluaa auttaa, mutta miten? Kaikkia ei kuitenkaan pysty auttamaan, ja haluaisi myös löytää sellaisen kanavan, joka jollain järkevällä tavalla edistäisi kehitystä, eikä tarjoaisi vain lyhytaikaista apua. Tiedän pohtivani samoja kysymyksiä kuin monet muut kehitysmaissa elävät...