Ghanasta ei loppujen lopuksi ole kauheasti kerrottavaa. Päivät siellä menivät enimmäkseen konferenssissa tai hotellilla. Konferenssi oli ihan mielenkiintoinen, tosin tunsin välillä hiukan syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole opettajakutsumusta. Konferenssihotelli sekä hotelli jossa asuimme, olivat kaupungin kaksi parasta hotellia ja ne sijaitsivat vierekkäin. Hotellit olivatkin hienoja ja ne sijaitsivat meren rannalla. Meillä ei tosin ollut aikaa mennä rannalle, enkä valitettavasti myöskään ehtinyt testaamaan uima-allasta. Yhtenä iltapäivänä livistimme konferenssista ja menimme shoppailemaan. Suurin osa kolleegoistani osti kankaita, jotka ovat kuulemma parempia ja halvempia Ghanassa. Itse ostin joitakin koruja ja pieniä puuveistoksia. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

En ehtinyt siis juurikaan nähdä kaupunkia, mutta se vaikutelma jonka sain, oli pikkukaupunkimaisempi kuin Abuja. Accrassa on kapeita katuja ja muutenkin enemmän pikkupaikan meininki. Ja onhan Accra tietääkseni Abujaa vähän pienempi. Toisaalta taas kolleegani sanoivat Accran muistuttavan paljon Lagosia. En oikein pysty sanomaan Accrasta tai Ghanasta mitään yleistävää, koska olin siellä niin vähän aikaa, enkä juuri hotelleilta poistunut. Ehkä se on kuitenkin hiukan vähemmän kaoottinen paikka, ja ainakin Accran lentokenttä oli paljon siistimpi kuin Abujan tai Lagosin kentät.

 

Matka sinne oli sinänsä kokemus, ja olin iloinen etten matkustanut yksin. Menomatka Accraan oli kaoottinen. Lähdimme koululta yhteiskyydillä lentokentälle. Meille oli sanottu, että lento lähtisi 13.55 mutta ennen koululta lähtöä sain käteeni lipun, jossa luki aika 13.35. Minusta meillä alkoi siinä vaiheessa jo olla kiire, mutta ajattelin että kaipa paikalliset kolleegani tietävät miten homma toimii. Lentokentälle saavuttuamme jouduimme sekavaan lähtöselvitykseen, jossa piti juosta tiskiltä toiselle. Systeemi oli mielestäni älyttömän sekava, ja luulin myös että meillä alkoi olla kiire koneeseen.

 

Lähtöselvityksestä selvittyämme kuitenkin valkeni, että kone ei lähtisi vielä vähään aikaan. Istuimme ankeassa odotusaulassa, eikä ainakaan minulla ollut aavistustakaan, milloin kone lähtisi tai kuinka saisimme siitä tiedon. Kentän näyttötaulut eivät nimittäin olleet toiminnassa. Parin tunnin odottelun jälkeen kovaäänisistä kuulutettiin, että koneemme olisi vihdoinkin lähtövalmis. Siirryimme koneeseen.

 

Minun edessäni olevalla rivillä istui mies, jolla ei ilmeisesti ollut asianmukaista lippua. Oli tapahtunut jokin sekaannus koska kahdella koneen matkustajalla oli sama nimi. Mies väitteli nigerialaiseen kovaääniseen tyyliin lentoemäntien kanssa siitä, saisiko hän tulla mukaan lennolle vaiko ei. Jos vastaava tapahtuisi Suomessa, niin muut matkustajat odottelisivat hiljaisina sotkun selviämistä, mutta ei täällä. Eipä aikaakaan, kun kolme penkkirivillistä kanssamatkustajia oli sekaantunut lentoemännän kanssa käytävään väittelyyn siitä, mikä oli ongelman ydin, miten siihen oli tultu, ja miten tilanteessa olisi toimittava. Tapahtumaa setvittiin ainakin varttitunti, jonka jälkeen kyseinen matkustaja poistettiin koneesta. Mutta tämä ei suinkaan lopettanut keskustelua, vaan väittely muiden matkustajien ja lentoemännän välillä jatkui vielä tovin.

 

Lopulta pääsimme matkaan. Koneenvaihto Lagosissa oli myöskin kaoottinen. Juoksimme luukulta toiselle ja yritimme samalla täyttää jotain maastapoistumiskaavakkeita. Minut pysäytettiin immigration controllissa, ja virkailija alkoi jankuttaa että jotain oli vialla Nigeria-viisumissani (vaikka olin itseasiassa poistumassa maasta enkä saapumassa sinne). Olin melko varma että viisumissani ei ollut mitään vikaa, joten selitin hänelle vain kärsivällisesti asiaa. Oleskeluluvan näyttäminen ja miehen työnantajaan viittaaminen saivat hänet lopulta luovuttamaan, ja sain jatkaa matkaa. Työkaverini olivat sitä mieltä, että virkailija vain yritti kiristää minulta lahjusta. Paluumatkalla viisumitarkastuksessa ei ollutkaan mitään ongelmia.

 

Kun olimme kieli vyön alla juosseet kaikista tarkastuksista läpi, kävi ilmi että lento Lagosista Accraan oli myös pari tuntia myöhässä, eikä meillä siis ollutkaan kiire minnekään. Saavuimme lopulta Accraan väsyneinä ja sen illan ohjelmasta myöhästyneenä.

 

Paluumatka sujui onneksi ihan aikataulussa ja ilman suurempaa kaaosta. (Viimeksi konferenssiseurue oli kuulemma joutunut jäämään Accraan kahdeksi ylimääräiseksi päiväksi, koska lennot eivät yhtäkkiä kulkeneetkaan.)

 

Matkalla sain muuten perehdytystä myös intialaiseen kulttuuriin, koska jaoin hotellihuoneen intialaisen työkaverini kanssa. Meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja, ja hän kertoi mm. järjestetyistä avioliitoista. Hän ei itsekään tuntenut miestään ennen häitä, joten hän puhui kokemuksesta. Todella mielenkiintoista.