Minua vaivaa outo levottomuuden tila. Se iskee jo aamulla kun herään ja muistan olevani Nigeriassa. Mitähän tänään tapahtuu? Kuinkahan selviämme tästä päivästä? Saammeko vietyä asioita eteenpäin? Järjestettyä niitä kaikkia järjestettäviä asioita?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Päässä vilisee tuhat kysymystä. Kuinka muutto sujuu tänään? Saammeko hankittua asuntoon tarvittavia tavaroita? Löydämmekö jostain edullisen silityslaudan? Onko tuplalukot asennettu ja hyttysverkko korjattu? Mistä saamme siivoojan? Pitääkö myös hankkia kokki vai laitammeko itse ruokamme? Mistä ostamme ruuan? Kuinka saisimme asuntoon nettiyhteyden? Mistä saamme auton? Uskallammeko ajaa itse vai hankimmeko kuljettajan? Mitenkähän selviän töistä kunhan ne alkavat? Mistä löydän lääkärin, joka voi suorittaa työnantajan vaatiman terveystarkastuksen?

 

Kaikkiin näihin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse löytyä vastausta juuri tänään. Mutta kuitenkin mahdollisimman pian.

 

Kaipaan rutiineja: sitä että päivät rullaavat eteenpäin omalla painollaan ilman että jokaisen päivän läpiviemisen eteen joutuu näkemään vaivaa. Tiedän kuitenkin että rutiinien muodostuminen kestää aikansa. Ehkä kuukauden päästä olemme päässeet kiinni edes jonkinlaisiin rutiineihin? Siihen asti on vain jaksettava säätää.