Tänä aamuna kävin lentoyhtiön konttorissa hankkimassa myös miehelle lentoliput, joten hän poistunee maasta ihan kesäkuun lopussa. Kaikki muodollisuudet hänen lähtönsä suhteen eivät vielä ole selvillä, ja lippujen ajankohtaa voi tarvittaessa vielä vaihtaa, mutta toivottavasti ei tarvitse.

 

Olin paikalle saapuessani hiukan huonolla tuulella mm. liikenteestä (yllätys yllätys) stressaantuneena. Huono tuuli kuitenkin kaikkosi nopeasti. Jo parkkipaikalle saapuessani vahti toivotti hyvät huomenet, ojensi parkkilipun ja kehui miten upealta näytän tänään. Toivotin myös huomenet parkkipaikalla odotteleville autonkuljettajille, ja matkalla toimistoon vaihdoin hyvän huomenen toivotuksen vielä monien vastaantulijoiden kanssa.

 

Saavuin paikalle toimiston juuri auetessa, ja samalla kun minua palveltiin, niin muutamia työntekijöitä saapui vielä paikalle. Oli hauskaa seurata heidän aamurituaalejaan: tervehdyksiä, kuulumisten kyselyä, vitsailua, naurua, halaamisia ja pusuja. Yksi työntekijä toi mukanaan aamiaisen, jota he varmaan yhdessä söisivät hiljaisemman hetken tullen.

 

Siirtyessäni maksupisteelle vartija kiikutti minulle tuolin, jolle voin istua (täällä tuntuu olevan ihan kauhistus jos valkoinen nainen joutuu jossain seisomaan ja odottamaan). Sain hoidettua asiani sujuvasti, ja tuosta käynnistä tuli hyvä mieli koko päiväksi. Täällä parasta on juuri tuo ihmisten positiivinen, rento ja ulospäinsuuntautunut elämänasenne, siitäkin huolimatta että on pulaa monesta asiasta. Ja se hymy!

 

Suomalaisten (itseni mukaanlukien) tulisi ottaa kyllä tästä oppia. Meillähän on näitä kansan”viisauksia” kuten ”Itku pitkästä ilosta” ja ”Mies tulee räkänokasta vaan ei tyhjännaurajasta”. Varmaan niissäkin joku totuudensiemen piilee, mutta eihän elämää aina tarvitsisi ottaa niin vakavasti. Toivon kovasti, että minulle täältä Nigeriasta tarttuisi mukaan hitunen sitä iloisuutta ja positiivisuutta, niin että räntäsateessakin eteenpäin tarpoessa muistaisi katsoa asioiden valoisia puolia.

 

Suomalaisethan usein kritisoivat amerikkalaistyylistä ”pinnallisuutta”, mutta mitäs se pinnallisuus haittaa, jos siitä tulee toiselle hyvä mieli? Eihän täälläkään aina jaksa kuunnella sellaista meluamista (joksi se helposti mieltyy ainakin jos on itse huonommalla tuulella), ja tuolla huolettomalla elämänasenteella on tietysti myös kääntöpuolensa. Mutta silti... Hymy ei maksa mitään!

 

Toinen tämän päivän mainitsemisen arvoinen asia oli käynti uudessa supermarketissa. Abujan hyvätasoiset supermarketit ovat yhden käden sormilla laskettavissa, ja kaupunkiin avatusta uudesta kaupasta oli jo sana expat-piireissä levinnyt. Pitihän se käydä itsekin katsomassa. Kauppa oli kolmessa kerroksessa, tavarat tilavasti ja siististi esillepantuna. Mm. säilykkeissä, eineksissä ja juomissa parempi valikoima kuin monessa muussa kaupassa. Yksi kerros oli ruokatarvikkeita, kaksi muuta kerrosta mm. kodinkoneita, astioita, sisustusartikkeleita, kosmetiikkaa, paperitavaraa... Tavaratalo siis! Hinnatkaan eivät olleet pahat. Olisin toivonut että tuo kauppa olisi ollut pystyssä silloin kun muutimme tänne. Olisi vain kiinnostavaa nähdä, miltä kauppa näyttää vuoden päästä. Täällä kaikki uusi on usein hienoa, mutta valitettavan usein kehnosti ylläpidettyä ja nopeasti ränsistyvää.