Paluu alkaa konkretisoitua. Autolle on jo löydetty ostaja, ja kotiapulaiselle etsitään parhaillaan hyvää kotia. Vuokrasopimus on sanottu irti. Olen alkanut tehdä listaa asioista, jotka pitää tehdä ennen lähtöä. Tänään on minulla tasan kuukausi lähtöön. En ole vielä alkanut pakata; sen aion oikeastaan tehdä vasta niinä kolmena vapaapäivänä, jotka minulla on sen jälkeen kun lopetan työt.

Miehen työpaikallakin pomot lopultakin havahtuivat siihen, että olemme lähdössä pois, ja alkoivat kosiskella jäämään kolmanneksi vuodeksi. Turha toivo, sitäpaitsi tuota olisi ehkä kannattanut kysyä hiukan aikaisemmin... He yrittävät nyt kuitenkin heittää vielä erinäisiä kapuloita rattaisiin. Koska työpaikka on ollut nihkeä antamaan lomia, niin miehellä on kokonainen kuukausi pitämätöntä lomaa. Työsopimuksessa sanotaan, että pitämättömiä lomia EI makseta rahana. Joten mies on hakenut lomaa koko viimeiseksi työkuukaudeksi (heinäkuuksi), jotta voisi lähteä Abujasta jo kesäkuun lopussa. No, nyt pomo kieltäytyy allekirjoittamasta loma-anomusta (kuten on jo tullut tavaksi) mutta sillä nyt ei mahda tässä vaiheessa olla enää kauheasti merkitystä. Olipa loma-anomus allekirjoitettu tai ei, niin me pakkaamme laukkumme ja lähdemme...

Koko täälläoloaikana miestä ei ole lähetetty deltan alueelle mm. turvallisuustilanteen vuoksi, mutta nyt vielä viime tingassa piti sekin kokea... Hän lähti tänään Port Harcourtiin, jonka joidenkin lähteiden mukaan sanotaan olevan maailman 3. vaarallisin kaupunki Bagdadin ja Kabulin jälkeen... No kaikkea kuulemaansa ei pidä uskoa. Kidnappauksiahan siellä tapahtuu, mutta toivotaan ettei nyt tällä kertaa. Seurue oli ainakin päässyt lentokentältä hotelliin, eivätkä kuulemma aio juurikaan liikkua hotellin ulkopuolella, vaan tapaamiset ja kokoukset pidetään siellä hotellissa. Paluu lauantaina.