Yleensä kun kerron Nigeriaan lähdöstä, niin yksi ensimmäisistä kysymyksistä on että mitä minä siellä sitten aion tehdä kun kerta reissuun lähdetään miehen työn takia. Eräskin tuttava kysyi, aionko vain olla domestic goddess eli kotijumalatar. Toivon tietysti, että kaksi vuotta ei menisi ihan neljän seinän sisällä, vaan että löytäisin siellä jotain järkevää tekemistä. Toistaiseksi minulla ei tosin ole aavistustakaan mitä se sitten voisi olla. Toivoisin tietysti löytäväni sieltä töitä, mutta "oikean" työn löytäminen ja työluvan saaminen voi kuulemma olla vaikeaa. Toisaalta Abujassa toimii monia kansainvälisiä lähetystöjä ja organisaatioita, joten eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain työtä järjestyisi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen asettanut toivoni siihen, että jos työtä ei kuitenkaan löydy, niin että sitten voisin vaikka tehdä vapaaehtoistyötä jossain avustusjärjestössä. Pikainen kartoitus on osoittanut, ettei millään tunnetuilla järjestöllä (Kirkon Ulkomaanapu jne) taida olla toimintaa Nigeriassa. Luulisi siellä nyt kuitenkin joitakin järjestöjä olevan. Tällä hetkellä en oikein tiedä, miten tarttua tähän asiaan. Pitäisikö minun aktiivisesti etsiä työmahdollisuuksia ennen lähtöä (esim. selvittää onko täällä kotikaupungissa jotain järjestöjä joilla on toimintaa Abujassa) vaiko odotella rauhassa ja aloittaa työnetsintä vasta paikan päällä?

Lariam-kuurin aloittamisesta on nyt kuusi päivää, ja ihan hyvin on mennyt. Mielialaan se ei ainakaan meillä kummallakaan ole vaikuttanut. Eikä lääke ole vienyt uniakaan: ollaan nukuttu kuin tukit ja mies on päiväsaikaankin valitellut väsymystä. Jos lääke minulle on jotain aiheuttanut, niin sitten hiukan oksettavaa oloa ja jatkuvaa näläntunnetta. Sitä tietysti tarkkailee kroppaansa erityisen tarkasti tällaisessa tilanteessa, mutta on tosiaan tuntunut siltä että on nälkä koko ajan vaikka olisi juuri syönyt. En kyllä oikeasti tiedä, voiko minkään lääkkeen sivuvaikutuksena olla nälkä... Voikohan Lariam kiihdyttää aineenvaihduntaa? Jatkamme tätä kokeilukuuria vielä kaksi viikkoa, ja jos tähän malliin jatkuu eikä sen kummempia sivuvaikutuksia tule, niin sitten voimme varmaan lähteä Nigeriaan Lariamit matkalaukussa.

Ensimmäiset vuokralaisehdokkaat kävivät katsomassa asuntoamme tänään: nuoripari, jolla on 3-vuotias lapsi, on muuttamassa kaupunkiin 2 vuodeksi opintojen takia. He vaikuttivat ihan kiinnostuneilta ja lupasivat ilmoittaa huomenna ottavatko asunnon. Jännää.