Omat harmit, kuten netin oikuttelu (jatkuu edelleenkin, joten älkää huolestuko jos ette saa yhteyttä) ja kermaviilittömyys, asettuivat taas oikeisiin mittasuhteisiin tullessani tänään kotiin töistä ja tavatessani kotiapulaisemme. Hänellä oli sattumalta muutama päivä vapaata viime viikolla, joten en ollut nähnyt häntä viikkoon. Hän oli matkustanut kotikyläänsä vieraillakseen perheensä luona, ja sinne saavuttuaan oli saanut kuulla, että hänen kylässä asunut veljensä oli kuollut pari päivää aikaisemmin. Mitään selvää kuolinsyytä ei kai löytynyt. Veli oli ollut sairaalassa muutaman päivän malarian takia, mutta oli jo kotiutettu ja melko hyvinvoiva. Jonakin yönä sitten hän oli saanut jonkinlaisen kohtauksen ja menehtynyt nopeasti. Ruumiinavauksia ei kai täällä harrasteta; veli oli jo haudattu kun kotiapulaisemme saapui paikalle pari päivää myöhemmin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kirjoitin joskus aikaisemmin turhaan kuolevista lapsista, joiden henki olisi länsimaisen terveydenhuollon avulla helposti pelastettavissa. Mutta kyllä täällä kuolee aikuisiakin, ja veikkaan että usein turhaan hekin. Tältä mieheltä jäi leski ja neljä alle 10-vuotiasta lasta. En tiedä, kuka heidät nyt elättää.