Viime lauantaina saimme tilaisuuden osallistua nigerialaisiin häihin. Olihan meitä toki ennenkin kutsuttu mm. työkaverien häihin (täällä häihin kutsutaan paljon väkeä, tuttuja ja tuntemattomia) mutta usein häät ovat hääparin kotikylässä jossain huitsin nevadassa, jonne on hankala täältä lähteä vain siksi että joku puolituttu menee naimisiin. Nyt meidät oli kuitenkin kutsuttu erään nigerialaisen ystävämme siskon häihin, ja häät pidettiin täällä Abujassa. En voi sanoa että tunsin morsiamen mitenkään hyvin; muistan sentään tavanneeni hänet yhden kerran aiemmin, mies kahdesti. Morsiamen veli on meille tutumpi, vaikka emme olleet nähneet häntäkään aikoihin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vihkiseremonia oli katolisessa kirkossa ja se oli ilmoitettu alkavaksi kello 14. Emme oikein tiennyt mihin aikaan sinne pitäisi mennä, mutta menimme kuitenkin kahdeksi. Ajattelin että olemme ehkä aivan liian aikaisessa, mutta seremonia alkoikin jo puoli kolmen maissa. Monet vieraat (mm. morsiamen veli) saapuivat kesken seremonian. Seremonia oli jo sinänsä uusi kokemus, että en ole koskaan aiemmin ollut katolisissa häissä. Toisekseen omat lisänsä toivat afrikkalaiset piirteet, kuten mahtava gospelkuoro joka jammaili lähes koko seremonian ajan, sekä seremonian loppupuolella eräänlainen kulkue, jossa vieraat hääparin johdolla tanssivat pitkin kirkon keskikäytävää.

 

Vihkiminen kesti n. 1,5 tuntia. Sen jälkeen siirryimme juhlapaikalle, joka oli hulppea presidentin edesmenneen veljen mukaan nimetty konferenssikeskus. Valtavan salin keskellä oli suihkulähde, ja se oli koristeltu kauniisti kukkasin ja nauhoin (saippuakuplakonekin oli!) Paikalla oli ystävämme arvion mukaan 500-600 vierasta, joista ei kuulemma morsiankaan tuntenut läheskään kaikkia. Meidät ohjattiin morsiamen vanhempien pöytään; heistä olin tavannut ennen häitä morsiamen äidin. Meitä kohdeltiin kuin tärkeitäkin vieraita, enkä oikein tiedä miksi. Mutta arvelisin että se johtui joko siitä että olimme niitä harvoja valkoihoisia häävieraita, tai sitten siitä ettemme tunteneet häävieraista ketään muita kuin morsiamen veljen ja äidin. Tämä erityishuomio oli välillä hiukan kiusallista, kun emme aina oikein tienneet kuinka juhlissa tulee käyttäytyä, mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja meillä oli hauskaa.

 

Itse juhlaan kuului alkurukous, syömistä ja juomista, hääparin tanssi, hääkakun leikkaus, loppurukous sekä sen jälkeen vapaata tanssia. Olin odottanut että tilaisuus kestäisi nigerialaistyylisine pitkine puheineen monta tuntia, mutta mitään pitkiä puheita ei tullutkaan, vaan juhlan virallinen osuus oli ohi parissa tunnissa. Sen jälkeen osa vieraista jäi vielä juhlimaan, mutta me lähdimme melko pian pois. Meidät kutsuttiin vielä jatkoille, mutta emme sitten jaksaneet enää lähteä.

 

Saimme hääjuhlista mukaamme enemmän lahjoja kuin olimme vieneet. Paikallisen tavan mukaan hääparin lähisukulaiset teettävät erilaisia lahjoja, joihin painetaan hääparin nimi ja hääpäivä sekä kiitokset muistamisesta. Näitä lahjoja jaetaan sitten juhlavieraille. Me saimme mm. vaa'an, kaksi tarjotinta, muistivihkon, pakan kangasta, suola- ja pippurisirottimet.

 

Morsian oli pukeutunut valkoiseen mekkoon ja sulhanen johonkin saketin tyyliseen, ihan länsimaisiin vaatteisiin siis. Muutenkin juhlat olivat melko länsimaisen oloiset. Kuten ehkä olette jo saattaneet arvata, niin kysymyksessä oli siis yläluokkaisen perheen juhlat, enkä osaa arvata, millaiset tavallisten nigerialaisten häät olisivat olleet. Toisekseen nämä olivat nyt kirkkohäät, jotka ovat vain osa hääjuhlallisuuksia. Yleensä hääparilla on ainakin kahdet juhlat: kirkkohäät sekä ns. perinteiset häät jotka yleensä pidetään hääparin kotikylässä, hääpari pukeutuu nigerialaisiin vaatteisiin jne. Tällä ystävämme siskolla on kuulemma peräti viisi erilaista häihin liittyvää seremoniaa: maistraattivihkiminen, kirkkohäät, perinteiset häät, sulhasen perheen järjestämä kiitosjuhla ja vielä yksi jota en nyt muista.

 

Mutta nyt häähumusta joulunviettoon. Vieraamme saapuivat sunnuntai-iltana, ja kaikki on sujunut tähän saakka hyvin. Minä olin tosin töissä vielä eilen, ja mies meni piipahtamaan töissä vielä tänäänkin, kun Nigeriassa tämä on periaatteessa arkipäivä. Jouluaaton ja joulupäivän vietämme täällä Abujassa. Perjantaista sunnuntaihin aiomme suunnistaa Abujan ulkopuolelle katselemaan hiukan muitakin maisemia.

 

Toivotan kaikille blogin lukijoille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!