Päivään mahtui sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset ensin: Saimme tänään kuulla että miehen lääkärintodistus on hyväksytty, ja lähtölupa saatu. Jihuu! Uutinen toi välittömästi perhoset vatsaan, vaikka eihän tämä minään yllätyksenä tullut. Nyt voi lopettaa/joutuu lopettamaan viimeisetkin jossittelut ja ei auta muu kuin toden teolla alkaa valmistautua lähtöön!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Huonot uutiset on sitten ne, että tänään ja parin viime päivän aikana Nigerian rannikolla on siepattu 17 ulkomaalaista. Siepatut henkilöt ovat kai lähinnä öljy- ja rakennustyöntekijöitä. Näitä kidnappauksia sattuu Nigerian rannikolla aina silloin tällöin, ja BBC:n mukaan vain harvat siepatut loukkaantuvat pahasti (!), ja lunnasrahat maksetaan yleensä siepattujen vapauttamiseksi. Viime vuonna joitakin norjalaisia kidnapattiin samalla seudulla, mutta heidät saatiin kyllä vapaiksi. Viimeisimpien uutisten mukaan 5 näistä nyt siepatuista henkilöistä olisikin jo vapautettu.

 

Lueskelin BBC:n sivuilta vähän ongelman taustoista. Öljytyöntekijöiden sieppaaminen on ilmeisesti protestia Nigerian rannikon ongelmiin. Nigeria on Afrikan suurin öljyntuottaja, mutta maa ei ole öljyllä onnistunut rikastumaan. Päinvastoin, paikalliset eivät juuri öljyn tuottamaa hyötyä huomaa, ja öljyntuotanto on aiheuttanut suuria ympäristötuhoja alueella. Massiivinen korruptio on kai ollut ainakin yksi syy siihen, etteivät tavalliset kansalaiset näe vilaustakaan öljyrahoista. Ei ihme jos turhauttaa.

 

Tämänkertaisilla sieppauksilla halutaan ilmeisesti myös protestoida hallitusta ja sekä väistyvää että uutta presidenttiä vastaan. Vaalien aikana sieppausrintamalla olikin hiljaisempaa, BBC:n mukaan siksi, että poliitikot palkkasivat kidnappaajat muihin töihin vaalien ajaksi, ja nämä ovat vasta nyt palanneet takaisin sieppaajan töihinsä...

 

Otin sieppausuutiset vastaan melko rauhallisesti. Nämä jutut ovat osa juuri niitä kauhutarinoita, joita Nigeriasta yleensä kuulee, ja olen oppinut (ainakin vähän) antamaan moisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei siksi, ettei kyseessä olisi vakava asia, vaan siksi että en uskalla lähteä sinne ensinkään, jos alan märehtimään ja murehtimaan näitä juttuja etukäteen. Yritän luottaa miehen työnantajan kokemukseen ja systeemeihin näistä asioista, kysymyksessä nyt ei kuitenkaan ole mikä tahansa pilipalijärjestö. Heillä on esimerkiksi oma turvallisuudesta vastaava henkilö, joka varmasti huolehtii siitä, että me voimme asua ja olla siellä olosuhteisiin nähden turvallisilla mielin. Toisekseen aika rauhoittavaa on se, että tulemme asumaan kaukana rannikolta sisämaassa, jonne nuo öljyjupakat eivät kai juuri ulotu.

 

Näitä juttuja pohdittuani piti vielä etsiä Ultra Bran levy ja kuunnella Ken Saro-Wiwa.

                         ---    ---   ---

 

Wikipediasta: Kenule Beeson Saro-Wiwa (1941-1995) oli nigerialainen kirjailija, televisiotuottaja ja ympäristöaktivisti. Ken Saro-Wiwa kuului ogoni-heimoon, etniseen vähemmistöön, jonka kanta-alueella Niger-joen suistossa on pumpattu öljyä 1950-luvulta lähtien. Hän oli yksi väkivallattoman vastarintakampanjan, Ogonien eloonjäämisliikkeen (Movement for the Survival of the Ogoni People, MOSOP) johtohahmoja. Kampanja vastusti ylikansallisten yhtiöiden, erityisesti Shellin toiminnan aiheuttamia ympäristötuhoja alueella. 10. marraskuuta 1995 Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta MOSOP:in johtohahmoa hirtettiin Sani Abachan sotilashallituksen toimesta.