Miehen työreissu Addisiin meni hyvin, ja paluumatka sujui muuten ongelmitta, paitsi että miehen kengät katosivat mystisesti lentokentän turvatarkastuksessa, eikä niitä löytynyt mistään. Mies joutui menemään koneeseen sukkasillaan! Koneeseen päästyä lentoemäntä kuitenkin tuli kenkäparin sekä pahoittelujen kera. Yksi koneen piloteista oli vahingossa ottanut kengät mukaansa turvatarkastuksen läpi syöksyessään (mitä en voi ymmärtää, koska heidän ei tarkastuksessa tarvinnut ottaa kenkiä pois jalasta!) Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Osaa ne näköjään sählätä muuallakin kuin Nigeriassa...

 

Täällä on taas bensakriisi. Se on kanssa ihmeellistä että miten täällä voi vähän väliä olla bensa-asemilta bensa loppu, kun maa on yksi maailman suurimmista öljyntuottajista. Tämänkertainen kriisi on nyt kestänyt jo aika pitkään, eikä kukaan oikein tunnu tietävän sen todellista syytä. Onneksi bensa ei sentään ole tyystin loppu, vaan sitä saa ainakin ajoittain ja pitkällä jonottamisella. Meillä on sellainen apukuski, jonka lähetämme täyttämään tankin bensapulan aikaan, sillä hänellä on kontakteja sekä aikaa seisoa jonossa. Silti hänelläkin meni maanantaina yli neljä tuntia tankin täyttämiseen! Se on uusi ennätys.

 

Tämä viikko on meillä mennyt sairastaessa. Mies tuli flunssaisena kotiin Etiopiasta, ja jäi sairastamaan myös maanantaiksi. Tiistaina oli minun vuoroni jäädä kotimieheksi, ei kylläkään flunssan vaan mahataudin vuoksi. Tiistai-iltana vääntäydyin lääkärille, ja testit osoittivat että tein jälleen tuttavuutta uuden trooppisen sairauden kanssa. Tällä kertaa kyseessä ei ollut vanha tuttu ameeba, vaan ilmeisesti salmonellabakteerin aiheuttama paratyphoid (en tiedä mitä se on suomeksi; kyseessä ei siis typhoid eli lavantauti, vaan joku sen sukuinen mutta lievempi pöpö). Nappia naamaan, ja pääsin tänään (to) takaisin töihin.

 

Olemme nyt molemmat vielä hiukan puolikuntoisia, mutta kuitenkin siinä määrin terveitä, että lähdemme viikonlopuksi reissuun, kun lentoliputkin on jo maksettu. Olin jo oikeastaan päättänyt, että matkailu Nigeriassa alkaa riittää, ja että olen jo nähnyt kaikki paikat, jotka haluaisin tässä maassa nähdä (lukuunottamatta niitä, joihin on kohtuuttoman hankalaa tai kallista matkustaa). Siksi en aluksi kauheasti innostunut, kun mies ehdotti viikonloppua Lagosissa. Innoittajana toimi erään lentoyhtiön tarjous.

 

Lopulta päätin kuitenkin rohkaistua, ja olemme siis lähdössä vappuviikonlopun viettoon Lagosiin. Lähdemme huomenna (pe) ja palaamme Abujaan sunnuntaina. Hassua siinä mielessä, että olen oikeastaan koko Nigeriassa olomme ajan lähinnä vältellyt Lagosia parhaani mukaan, mutta nyt sitten olemmekin lähdössä sinne varta vasten! Kai Eurooppaan paluun lähestyminen sai meidät ajattelemaan sitä, että olemme asuneet Nigeriassa lähes 2 vuotta, emmekä ole kunnolla (ohikulkumatkoja lukuunottamatta) koskaan käyneet Lagosissa. Häpeä!

 

Eli uteliaisuus voitti sittenkin. Minulla ei tosin ole suuria odotuksia Lagosista; ei siellä kuulemma ole oikein mitään nähtävää. Menemmekin sinne lähinnä aistimaan tunnelmaa, ihmettelemään liikenneruuhkia, sekä nauttimaan Lagosin ravintola- ja kahvilatarjonnasta (sitä kun ei täällä Abujassa oikein ole). Ja jos siellä onkin vain ahdistavaa kaaosta, niin kyllä sitä pari päivää kestää. Onpahan sitten nähty sekin. Olemme saaneet vinkkejä tutuilta ja löytäneet kontaktihenkilön Lagosissa, joka toimii meillä kuskina ja auttoi myös majoituspaikan löytämisessä. Nyt olen jo vähän innoissani tulevasta reissusta!

 

Iloista ja aurinkoista vappuviikonloppua kaikille! Toivottavasti sää suosii.