Mistä tietää olevansa Afrikassa/Nigeriassa/Abujassa?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

-         Pitää oikeasti miettiä mitä voi tehdä ja missä liikkua pimeän tulon jälkeen

-         Kraanavettä ei voi juoda, eikä sillä periaatteessa myöskään pestä hampaita (Samasta syystä juomat on myös aina tilattava ilman jäitä, olipa kuinka kuuma tahansa.)

-         Aamulla ei tarvitse katsoa lämpömittariin tietääkseen kuinka pukeutua

-         Kunhan kuiva kausi alkaa, voi myös sateenvarjon haudata kaappiin seuraaviksi kuukausiksi

-         Sähkökatkoja sattuu lähes päivittäin, tosin ne ovat generaattoreiden ansiosta yleensä hyvin lyhyitä

-         Kotona yksin ollessa ei voi olla ihan varma onko sittenkään yksin (Muista torakat ja liskot; meillä asuu pikkuinen gekko olohuoneen kattolampussa.)

-         Illalla nukkumaanmennessä sängyn ylle viritetään hyttysverkko

-         Internet on lähes poikkeuksetta hidas

-         Tekstiviestit saattavat tulla perille tuntikausia lähettämisen jälkeen jos sittenkään

-         Hedelmiä ja vihanneksia ei yleensä osteta kaupasta vaan torilta

-         Liikennesäännöt voi yhtä hyvin unohtaa

-         Työkaverit kysyvät aamulla töihin mennessäni, kuinka mieheni voi (vaikka eivät häntä olisi koskaan tavanneetkaan)

-         Ennen nukkumaanmenoa varmistan että ulko-oven kaksi lukkoa ja varmuusketju on päällä, samalla tavalla lukitsen makuuhuoneen oven

-         Ikkunoissa on kalterit

-         Matkapuhelimen kielivalikossa on neljä vaihtoehtoa: igbo, yoruba, hausa ja englanti

 

No siinä muutamia arkisia asioita ensi hätään. Näihin arjen erikoisuuksiin on vain yritettävä tottua, eikä antaa itsensä hermostua pikkuseikoista. Yksi rassaavimmista asioista on kyllä esimerkiksi tuo matkapuhelinverkon epäluotettavuus. Verkko on täällä niin ylikuormitettu, että jos jollekin yrittää soittaa, niin joutuu yleensä yrittämään useamman kerran ennen kuin pääsee läpi. Sama juttu tekstiviestien kanssa, tosin vielä sillä erolla että tekstiviestin onnistunut lähetyskään ei takaa, että viesti tosiaankin tulee perille. Tai se saattaa tulla perille monta tuntia myöhemmin.

 

Näistä arkisista eroista huolimatta elämämme täällä ei nyt oikeastaan ole niin kummallista. Ehkä ei niinkään erilaista kuin olimme odottaneet. Meille tolkutetaankin jatkuvasti, ettei Abuja ole niinkuin muu Nigeria/Afrikka. Tämä onkin ilmeisesti paljon länsimaisempi ja organisoidumpi (!) paikka kuin moni muu, eikä kuulemma ”oikeaa” Afrikkaa. Mies pääsi kuluneella viikolla käymään toisessa nigerialaisessa kaupungissa, ja kertoi että se oli paljon kaoottisempi, siellä oli huonompi infrastruktuuri ja enemmän köyhyyttä. Myös ne, jotka ovat asuneet Abujassa useita vuosia, kertovat että tämä kaupunki on kehittynyt kovasti, ja yhtenä esimerkkinä usein mainitaan hiljattain kaupunkiin saatu elokuvateatteri.

 

Luin jostain, että kun eurooppalaiset matkustavat Afrikkaan, niin ne asuvat omissa koloissaan lukkojen ja porttien takana, ajavat ilmastoiduilla autoillaan paikasta toiseen ja muutenkin pidättäytyvät hyvin länsimaisissa elämäntavoissa. Sitten he matkustavat kotiin ja kehuskelevat olleensa Afrikassa. Tunsin pienen piston sydämessäni tätä lukiessani, sillä mekin olemme varmasti juuri tällaisia eurooppalaisia. Toisaalta en oikein tiedä, mitä voisimme tehdä toisin. Emme kai voi yhtäkkiä muuttaa savimajaan asumaan, eikä kuka tahansa valkoinen voi muutenkaan yhtäkkiä ryhtyä elämään paikallisten tavoin, jo ihan turvallisuussyistäkin. Asiat ja tilanteet, jotka eivät ole vaarallisia paikalliselle asukkaalle, voivat kuitenkin olla paljon riskialttiimpia oyibolle (valkoiselle). Vaikka mitä tekisi, niin ihonvärin takia kuitenkin erottuu joukosta.