Hyvää uutta vuotta kaikille!

 

Joulu ja vuodenvaihde täällä sujui sukulaisvierailun merkeissä. Sisko ja hänen poikaystävänsä viipyivät vierainamme kaksi viikkoa. Oli tosi mukavaa nähdä heitä ja tutustuttaa heidät nykyiseen elämänmenoomme täällä. Kahdessa viikossa ehtikin tehdä ja nähdä monenlaista.

 

Joulu oli tietysti aika erilainen täällä kuin siellä tutuissa ympyröissä talven keskellä. Jouluaattona olimme jouluaterialla työkaverini luona. Sen jälkeen jaoimme lahjat kotona. Olemme ilmeisesti olleet kiltteinä, koska saimme paljon lahjoja. Kiitos kaikille meitä muistaneille!

 

Joulupäivän vietimme vielä Abujassa, mutta tapanina lähdimme kohti Ogidia. Alkuperäinen suunnitelmamme oli ollut lähteä Josiin, mutta siellä olleet levottomuudet saivat meidät muuttamaan suunnitelmia. Eräs tuttava suositteli sitten tätä paikkaa Ogidissa. Se on nigerialaisen tekstiilitaiteilijan Nike Davies Okundayen kotipaikka, jossa hänellä on guest house ja galleria. Nike itse oli paikalla vierailumme ajan, mikä oli varmasti onni, sillä hän otti meidät oikein sydämellisesti vastaan ja järjesti kaikenlaista ohjelmaa. Majoitus sinänsä oli yksinkertainen, eikä sähköä aina ollut. Myöskään juoksevaa vettä ei ollut, vaan pesuvesi tuotiin meille sankoissa. Huoneet olivat kuitenkin siistit.

 

Majapaikkamme oli keskellä nigerialaista kylää, pienen vuoren kupeessa. Saimme tuon viikonlopun aikana aika perusteellisen johdatuksen nigerialaisen maaseutukylän elämään, ja meitä pidettiin kuin kunniavieraita. Nike näytti meille kylää, kävimme tutustumassa siihen miten paikalliset asuvat ja elävät, ja meidät vietiin myös tervehtimään kylän vanhinta. Vierailimme myös kylän ulkopuolella metsässä asuvan fulaniperheen luona ja meidät myös kutsuttiin yksiin häihin, emme kuitenkaan tällä kertaa menneet. Nike esitteli meille työpajansa ja saimme vaihe vaiheelta seurata kuinka kylän naiset valmistivat tekstiilejä aina puuvillan kasvatuksesta kutomiseen asti. Paikalliset nuoret järjestivät tanssiesityksen yhtenä iltana, ja toisena päivänä pääsimme vuorelle patikoimaan. Saimme maistella monia nigerialaisia ruokalajeja, ja aterioimme aina ulkona, milloin vuorenrinteellä, milloin mangopuun varjossa.

 

Viikonloppu oli oikein mukava ja erilainen kokemus, myös meille jotka olemme tässä maassa jo jonkin aikaa asuneet. Harvoinpa sitä meillekään tarjoutuu tilaisuus päästä näkemään ja kokemaan todellista nigerialaista elämää, kun tämä expatien elämä ja elämä Abujassa muutenkin on aika kaukana useimpien nigerialaisten todellisuudesta.

 

Toisella viikolla yritimme näyttää vieraillemme vielä parhaat palat Abujasta ja lähiympäristöstä. Minä ja mies olimme kyllä välipäivät töissä, joten vieraat saivat nukkua pitkään aamuisin ja levätä muutenkin. Vatsaongelmat alkoivat vaivata meitä varsinkin vierailun toisella viikolla, ja vierailun loppua kohti olimme melkein kaikki vuoronperään sairaina. Itse tulin huonovointiseksi uudenvuodenaattona syötyäni jotakin sopimatonta. Olimme Irlannin suurlähetystöllä kemuissa, ja jo sinne mennessäni olo tuntui hiukan oudolta. Olo vain paheni illan kuluessa, ja minun piti lähteä kotiin jo ennen puoltayötä. Uusivuosi vaihtui sängyssä maaten. Seuraavana päivänä mies lähti vieraiden kanssa Guraran vesiputouksille, mutta minä jäin reporankana kotiin makaamaan. Illalla menin lääkäriin ja sain antibioottikuurin. Nyt olo on jo muuten ok, mutta lääkkeet tekevät olon huonoksi. Odotan innolla lääkekuurin loppumista.

 

Myös vieraillamme oli vatsaongelmia, ja lauantaina oli siskon poikaystävän vuoro jäädä kotimieheksi meidän muiden suunnatessa Bwarin keramiikkakylään. Shoppailimme ja saimme kokeilla saven dreijaamista. Täytyy myöntää että se oli paljon vaikeampaa kuin miltä näytti. Saman päivän iltana veimme siskon poikaystävän lääkäriin. Hänellä todettiin ameeba, ja siihen määrättiin antibiootteja. Onneksi lääkkeet alkoivat vaikuttaa nopeasti niin että vieraat pystyivät matkustamaan kotiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, joskin hiukan puolikuntoisina.

 

Vatsaongelmat synkistivät muuten onnistunutta vierailua varsinkin loppuajasta. Sellaista se kuitenkin täällä on, eikä noita vatsaongelmia oikein pysty välttämään vaikka olisi kuinka varovainen. Toivon ja luulen että vieraamme viihtyivät siitä huolimatta. Lisää vieraita ei ole nyt odotettavissa (ja vaikka joku suunnittelisikin tänne tuloa, niin varmaan peruisi aikeensa näistä vatsataudeista luettuaan...)

 

Välipäivinä töissä oli rauhallista, ja nyt palailemme hiljakseen arkeen. Katseet meillä alkavat pikkuhiljaa kohdistua jo heinäkuuhun, jolloin miehen työsopimus täällä päättyy. Sitä ennen meillä on toiveissa, että pääsisimme vielä pienelle lomalle helmikuussa, mutta mies ei ole saanut selvyyttä siihen saako hän silloin lomaa töistä vai ei, joten saa nyt nähdä miten käy.