Nyt on siis ensimmäinen opetusviikko takana, ja hengissä ollaan vielä. Viikko oli kyllä rankka, mutta toivottavasti työt alkavat sujua vähitellen paremmin. Minulla on 10 erilaista luokkaa, joilla on jokaisella musiikintunti kaksi kertaa viikossa. Siis yhteensä 20 opetustuntia viikossa + musiikkikerho joka on keskiviikkoiltapäivisin, mutta tuo kerho ei ole vielä alkanut, enkä tarvitse vetää sitä yksin. Opetustunnit ovat yleensä 45 min mittaisia, mutta jotkut tunnit ovat 30 min ja jotkut 60 min.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Oppilaat ovat siis 5-15-vuotiaita. Pienten lasten luokat ovat kooltaan isompia (max. 28 oppilasta) kun taas isompien lasten luokissa on vain 10-15 oppilasta. Viikon kokemuksella voin sanoa, että vaikeimmat luokat ovat juuri nuo ääripäät eli isoimmat ja pienimmät. Pienimmät ovat hyperaktiivisia tenavia, joiden mielenkiintoa on todella vaikea saada pidemmäksi aikaa kuin 2 minuutiksi. Isoimmat taas ovat passiivisia murrosikäisiä. Tykkäänkin eniten keskimmäisistä luokista.

 

Koulu, jossa olen opettajana, on siis kansainvälinen yksityiskoulu, jossa käy kansainvälisten työntekijöiden lapsia sekä varakkaampien nigerialaisten perheiden lapsia. Suurin osa lapsista on nigerialaisia, mutta lähes puolet ovat muista maista: monista Afrikan maista, USAsta ja Aasiasta, joitakin harvoja myös Euroopasta. Koulu noudattaa amerikkalaisia käytäntöjä, ja rehtorikin on amerikkalainen. Opettajista reilut puolet ovat nigerialaisia. Opetuskieli on englanti.

 

Koulupäivä alkaa jo 7.30. Nuorimmat lapset päättävät koulupäivänsä 13.40 ja vanhemmat 14.40. Heillä on päivän aikana vain kaksi 20 min mittaista taukoa. Ensimmäisen tauon aikana syödään eväät tai koulusta ostettava välipala (turha kuvitellakaan että täällä tarjoiltaisiin ruokaa suomalaisten koulujen tapaan), ja toisella välitunnilla lapset saavat mennä leikkimään koulun isolle pihalle, jossa on paljon leikkivälineitä ja –telineitä.

 

Minulle kerrottiin orientaatiossa, että opettajat eivät sitten saa lyödä lapsia kurinpitotarkoituksissa. Olin vähän kummissani, koska eihän moinen olisi tullut mieleenikään. Myöhemmin sitten sain kuulla, että tavallisissa nigerialaisissa kouluissa lapsia lyödään ihan surutta, joten sen takia ilmeisesti oli tarpeen tehdä tämä tähdennys... Lapset ovat meidän koulussa aika kilttejä, mutta kyllä niitäkin saa komentaa. Ja pitääkin. Opettajilla on täällä varmaan aika paljon enemmän auktoriteettia kuin Suomessa, ja opettajien odotetaan myös olevan tiukkoja. Pienimpiä tenavia seuraa onneksi aina luokan oma apuope, joka auttaa kurinpidossa.

 

PS. Meillä ei vieläkään ole internettiä kotona, ja töissä en juuri ehdi surffailemaan, joten olen vähän pimennossa sen suhteen vieläkin. Nämä kirjoitukset olen kirjoittanut kotona ja pyytänyt miestä laittamaan nettiin työpaikallaan. Toivomme että saamme netin kotiin ehkä jo parin viikon päästä.