Luin lapsena paljon. Muistan vielä yläasteelta, kun meillä oli äidinkielenluokassa seinällä taulukko, johon jokainen sai laittaa ruksin aina kun oli lukenut vapaa-ajalla jonkun kirjan. Muistan että minua harmitti, kun luokkatoverini luulivat, että luin kirjoja vain sen takia, että saisin rukseja taulukkoon. Oikeasti olin lukenut melko paljon aina siitä lähtien kun opin lukemaan, ja kävin kirjastossa lähes viikoittain lainaamassa uutta luettavaa.

Lukioon ja yliopistoon meno tappoivat lukuharrastukseni lähes täysin. Ilmeisesti aikaa ei opinnoilta oikein jäänyt, ja toisaalta en jaksanut enää lukea vapaa-ajalla, kun ”työnäni” oli lukeminen. Opintojen päätyttyä ja työelämään siirryttyäni huomasin, etten enää oikein osaa lukea kirjoja. En jotenkin malttanut istua, keskittyä ja rentoutua kirja kädessä, ja lukeminen tuntui vaikealta.

Olen ilokseni huomannut, että Nigeriaan muutettuamme lukuharrastukseni on elpynyt. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Ehkä täällä on enemmän aikaa ja jotenkin rennompi tahti, niin että malttaa ottaa aikaa siihen, että vain istuu sohvannurkkaan kirjan kanssa. Toisaalta ehkä muita virikkeitä on täällä vähemmän, joten tulee sitten luettua enemmän. Olen lukenut muutamia oikein hyviä kirjoja täälläoloaikana, mutta olen nostanut blogiin lähinnä Afrikka-aiheisia kirjoja. Niin nytkin.

Tansanian lomalla luin Kuki Gallmanin kirjan I dreamed of Africa. Suomeksi se on käännetty nimellä Unelma Afrikasta. Kirja on omaelämäkerrallinen ja se kertoo italialaisen naisen tarinan hänen muuttaessaan Keniaan muistaakseni 70-luvun alussa. Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu, ja tarina vertaansa vailla. Se keskittyy paitsi kirjailijan ja hänen perheensä elämän, myös luonnon-/eläintensuojeluteeman ympärille. Kirja teki minuun ehkä erityisen vaikutuksen, koska luin sitä heti safarin jälkeen, ja kirjassa oli jopa mainittu joitakin samoja paikkoja, joissa itse olimme juuri vierailleet. Silti uskon, että kirja voi olla antoisa lukukokemus myös Afrikassa käymättömälle. Kuitenkin varoituksen sana herkkätunteisille lukijoille: varatkaa nenäliinapaketti käden ulottuville! Kirjasta on myös tehty samanniminen elokuva (pääosassa Kim Basinger), mutta sitä en ole vielä itse nähnyt.