Pitkän viikonlopun jälkeen olemme palanneet taas arkeen. Abujassa on kaikki ennallaan, paitsi että jonot bensa-asemilla tuntuvat entisestäänkin pidentyneen. Bensan hinnat mustan pörssin markkinoilla ovat moninkertaiset normaalihintaan nähden. Sadetta on tullut runsaasti viime viikkoina (lähinnä iltaisin), ja juuri tänä aamuna katselin takapihalle, että ruoho rehottaa jo siinä määrin, että eiköhän puutarhurien olisi aika ryhtyä hommiin. Ja kuinka ollakaan, töistä palatessani sain haistella vastaleikatun nurmen tuoksua.

Itsellä alkaa olla jo kohtuullinen matkakuume, ja välillä tekisi jo mieli ryhtyä pakkaamaan laukkuja kun ei malttaisi odottaa. Nyt on lähtöön aikaa vajaat 6 viikkoa, ja koti-ikävä kasvaa sitä mukaa kuin viikot hupenevat. Palaamme siis lähtöpisteeseen eli miehen kotipaikkakunnalle. Siellä meitä odottaa oma koti (tosin vasta 15.7. alkaen jolloin vuokralaiset muuttavat pois) sekä miestä hänen entinen työpaikkansa. Minulla ei ole ollut siellä mitään vakituista työpaikkaa odottamassa, mutta onnistuin saamaan entiseltä työpaikaltani (eli yliopistolta) äitiyslomansijaisuuden, eli nyt minullakin on työ, johon palata. Olemme tietysti suunnattoman iloisia ja helpottuneita tästä, ja se tekee varmasti paluun helpommaksi minun kohdaltani.

Työpaikan saaminen tosin johti siihen, että minun täytyy sen vuoksi lähteä Nigeriasta jo suunniteltua aiemmin. Lähtöpäiväksi on varmistunut 13.6. Mies seuraa perässä hiukan myöhemmin (viimeistään heinäkuussa) kunhan saa oman työnsä jonkinlaiseen päätökseen. Minulla on 2vk työhönperehdytysjakso kesäkuun lopussa, eli hyppään heti uuteen työhön. Toisaalta heinäkuussa yliopistolla on rauhallista ja minulla koko kuukausi palkatonta vapaata, eli silloin ehdin vihdoin viimein katselemaan omiakin kotimaisemiani. Varsinainen sijaisuus alkaa 1.8. Kaikki järjestyi siis paremmin kuin hyvin: työ odottaa, mutta en kuitenkaan jää kesälomasta paitsi.