Sao Tomen pääkaupunki oli matkakohteena ihan ok, mutta se mikä teki matkastamme Matkan isolla kirjaimella, olivat Rolasin saarella vietetyt päivät. Maanantaina, kahden kaupunkipäivän jälkeen, lähdimme autokyydillä kohti Sao Tomen saaren eteläkärkeä. Sieltä olisi kuljetus veneellä Rolasin saarelle.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Automatka kesti vajaat pari tuntia, ja ajoimme sademetsän ja pikkukylien läpi. Rehellisesti sanottuna en tiedä, kuinka sademetsä määritellään, mutta luulen että opaskirja puhui sademetsästä. Joka tapauksessa metsä oli tavattoman tiheää, sankkaa, vihreää ja vehreää. Saniaisia, palmuja, banaanipuita, … eri vihreän sävyjä molemmin puolin tietä. Tie kulki rantaa myöten, joten silloin tällöin saimme vilahduksen sinistä merta vihreyden keskelle.

 

Mitä kauemmaksi pääkaupungista tulimme, sitä harvemmaksi kävivät kylät ja sitä kuoppaisemmaksi tie. Lopulta saavuimme perille, lastasimme matkatavarat auton perästä pienen moottoriveneen kyytiin, ja lähdimme kohti Rolasin saarta.

 

Rolasin saari sijaitsee Sao Tomen pääsaaren eteläpuolella. Matka sinne kesti veneellä ehkä varttitunnin. Perillä meitä odottivat kookospähkinädrinkit, ja meidät ohjattiin huoneisiimme. Paikka oli erilainen kuin olin kuvitellut. Olin kai odottanut monikerroksista hotellia, mutta lomakohde koostuikin matalista rakennuksista, ja jokainen ”huone” olikin bungalow-tyyppinen matala mökki. Mikä oli tietenkin paljon mukavampaa kuin kalsea hotelli. Mökissämme odotti hedelmävati sekä pullo kylmää shamppanjaa. (Tilauksessamme luki ”honeymoon treatment” vaikka emme kyllä olleet matkaa varatessamme sanoneet mitään häämatkasta.)

 

Ensimmäisen iltapäivän aikana tutustuimme lomakohteen ympäristöön ja lähirantoihin. Hotelli oli upea isoine uima-altaineen, ja maisemat saarella olivat huikaisevia. Palmuja, kallioita ja valkoista hiekkarantaa. Voi tosiaankin sanoa, että siellä silmä lepäsi. Ajattelin ensimmäisenä iltana, että tämä oli melkein liian hyvää ollakseen totta. Ja niinhän se olikin. Käärme luikerteli paratiisiin jo samana yönä vatsataudin muodossa.

 

Heräsin yöllä siihen, että mahassa myllersi ja oli oksettava olo. Siitä alkoi vuorokausi, jonka aikana mikään ruoka ei pysynyt sisällä, enkä pystynyt oikein muuta kuin olemaan pitkälläni. Oli kurjaa olla sairaana, mutta toisaalta asiat olisivat voineet olla hullumminkin. Makasin sentään rantatuolilla uima-altaan äärellä ja nautin merinäköalasta. Luin kirjoja ja kirjoitin postikortteja (eli samaa mitä olisin tehnyt terveenäkin).

 

Tiistai meni siis lähinnä vaakatasossa, mutta keskiviikkona olin jo onneksi paremmassa kunnossa. Juuri kun minä aloin parantua, niin mies sairastui samaan tautiin. Onneksi tauti meni hänellä ohi yhdessä yössä, ja torstaina olimme lopulta molemmat terveinä.

 

Päivät saarella olivat rentouttavia. Teimme juuri sitä mitä milloinkin sattui huvittamaan, ilman stressiä tai kellonkatsomista. Teimme kävelylenkkejä saarella, uimme meressä tai uima-altaassa, istuimme terassilla lukemassa kirjoja, makasimme rantatuoleilla ottamassa aurinkoa tai pelasimme pöytätennistä. Hotellin ravintola oli oikeastaan pelkkä tuoleilla ja pöydillä varustettu katos, jossa voi syödessään kuunnella aaltojen lyömistä rantakallioihin. Illallisen jälkeen ravintolasta mökkiin kävellessämme saatoimme ihailla palmujen siluetteja kirkasta tähtitaivasta ja kuunloistetta vasten. Viimeisenä iltana oli vielä täysikuu, joka heijasti mereen kauniin kuunsillan.

 

Saari oli aivan täydellinen paikka rentoutumiseen. Se oli lähestulkoon autio: ei autoja, eikä juuri ihmisiäkään. Saaren ympäri käveleminen kesti reilut 2 tuntia ja tarjosi silmänruokaa sekä rikkumatonta luonnonrauhaa. En olisi yhtään hämmästynyt, jos jostain puskasta olisi yhtäkkiä hyökännyt ihmissyöjiä (tai Selviytyjien kameraryhmä). Lomakohteen lisäksi saarella oli vain yksi pikkuinen kylä, jossa asui paikallisia ihmisiä. Vaikka lomakohde oli melko suuri, turisteja ei ollut nimeksikään. Luulen että vähäisimmillään meitä oli siellä alle 10 turistia, ihan oikeasti! Uskomattominta oli juuri se, että saimme olla siellä lähestulkoon yksin. Että voi olla olemassa niin hieno paikka, jota turistit eivät vielä ole löytäneet! Paikalla olleet turistit olivat lähinnä expateja läheisistä Afrikan maista, sekä portugalilaisia turisteja.

 

Ilmasto saarella oli kuumempi ja kosteampi kuin täällä Abujassa. Aurinko poltti vielä kuumemmin kuin täällä, ja ilmankosteus sai hikoilemaan varjossakin. Siksi olikin ihanaa pulikoida sekä meressä että uima-altaassa. Jos olisimme viipyneet siellä pitempään, meille olisi varmaan kasvanut evät. Aurinkorasvaa kului, samoin kuin hyttysmyrkkyä, sillä saarella oli paljon ötököitä. Kotiintuomisina olikin ruskea (paikoin punainen) iho, jalat ja kädet itikanpuremilla sekä vatsataudin jämät. Sen lisäksi levännyt mieli ja ruumis, paljon valokuvia ja hienoja muistoja.