Töissä puhaltavat muutoksen tuulet. Kun tulin joululomalta takaisin, oli koulun taakse puutarhaan ilmestynyt kuin tyhjästä parakki, jossa oli neljä luokkahuonetta. Olihan koulun ahtaudesta ollut puhetta, mutta silti tämä lisärakennus tuli minulle yllätyksenä. Sen on tarkoitus olla väliaikainen helpotus tilanahtauteen siihen saakka, kunnes koululle löytyy ihan uudet toimitilat jostain muualta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minun tilanteeseeni tämä vaikuttaa niin, että musiikkiluokan on jo joulusta saakka ollut tarkoitus muuttaa yhteen niistä luokista, jotka jäivät tyhjilleen kun neljä luokkaa muutti siis tähän uuteen rakennukseen. Uusi luokkani on hiukan nykyistä isompi ja erillisrakennuksessa, niin että saamme mekastaa siellä rauhassa. Minun nykyiseen luokkaani taas aikoo muuttaa pieni ryhmä vanhempia oppilaita, jotka ovat tähän asti majailleet jossain pikkuruisessa kopissa.

Joulusta asti tätä muuttoa on siis puuhattu, ja muut opettajat ovat kyselleet minulta viikoittain, milloin aion muuttaa. Ihan kuin kysymys olisi siitä, että itse tahallaan vitkuttelisin muuttoa. Esteenä on vain ollut erinäisiä seikkoja niin kuin se että luokka piti maalata, instrumenteille piti rakentaa komero, luokkaan asentaa uusi taulu jne. Kaikki tämä on tietenkin kestänyt ja kestänyt. Tänään lopulta pääsimme projektissa niin pitkälle, että toivon että huomenna voin jo pitää tunnit uudessa luokassa. Tänään koululta lähtiessäni ei kyllä siltä vaikuttanut, mutta huomenaamulla on pari tuntia aikaa järjestellä ennen ensimmäistä oppituntia. Jotenkin sellainen afrikkalainen rauhallisuus tarttuu lopulta itseenkin, ja alkaa ajatella että kaikki järjestyy, siitäkin huolimatta että molemmat luokat olivat aivan kaaoksen vallassa sieltä tänään lähtiessäni, ja puuseppä jäi sinne vielä nikkaroimaan. Ja jos ei järjesty, niin sitten improvisoidaan.