Eteenpäin mennään ja lähtö lähestyy. Pahvilaatikot ovat alkaneet vallata asunnon, ja pikkuhiljaa laatikot siirtyvät täysinä varaston uumeniin. Pari yötä sitten näin ensimmäistä kertaa unta Nigeriasta. Unessa oli mukana kaikkea aseistetuista miehistä auttavaisiin paikallisasukkaisiin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tällä hetkellä huolettaa vähän saanko viisumin ajoissa. Viisumihakemuksen väitetty kolmen päivän käsittelyaika on venynyt jo kolmeen viikkoon, enkä ole siitä yhtään yllättynyt. Soitin viimeksi tänään suurlähetystöön. Heillä on jotain ongelmia viisumien kanssa, mutta he vakuuttelivat että saisin viisumini ajoissa… Jostain syystä tuo ei täysin rauhoittanut minua. Myös miehen työnantaja on yrittänyt kysellä viisumini perään. Toivon että heidän auktoriteettinsa vauhdittaisi asiaa. Onhan tässä tietysti vielä aikaa, joten toivottavasti viisumi tulee ajoissa. Nigeriaan ei vissiin ole asiaa ilman viisumia.

Tällä viikolla saimme turvallisuusohjeet miehen työnantajalta. Niissä ei oikeastaan ollut kauheasti uutta asiaa, vaan ne vahvistivat sitä vaikutelmaa, mikä meillä on Nigerian turvallisuustilanteesta ollut. <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Abuja on maan turvallisimpien alueiden joukossa, mutta sielläkin on elettävä tiettyjen rajoitusten mukaan. Esimerkiksi kaupungin ulkopuolella liikkumista ei suositella pimeällä, ja vain tiettyjä lentoyhtiöitä on lupa käyttää maan sisäisillä lennoilla. Joitakin aika yksityiskohtaisiakin ohjeita saimme, mikä on oikeastaan parempi kuin sellaiset ylimalkaiset ohjeet siitä, että täytyy olla varovainen. Kuten tiesimmekin, Niger-joen deltan alue on turvatonta, eikä sinne varmaan ainakaan meikäläisellä ole mitään asiaa, ja toivottavasti miehenkään ei tarvitsisi matkustaa sinne työnsä takia. Sillä alueella liikutaan vain aseistettujen vartijoiden seurassa.

En erityisemmin odota Nigeriaan lähtöä, mutta toisaalta voi olla tavallaan helpottavaakin lopulta päästä matkaan, niin että voi lakata huolehtimasta ja hermoilemasta siitä, millaista siellä sitten oikeasti on. Kun ei kuitenkaan voi ennalta tietää, vaikka miten lukisi kirjoja...