Meillä oli tällä viikolla koulussa oppilaskunnan järjestämä Crazy Week eli hullu viikko. Jokaiselle päivälle oli erilaiset pukeutumiskoodit, jotka koskivat niin oppilaita kuin opettajiakin. Esimerkiksi maanantaina piti pukeutua farkkuihin, tiistaina kokonaan mustaan jne. Viikon huipennus oli tänään perjantaina, jolloin piti pukeutua mahdollisimman hullusti. Koululla näkikin mitä mielikuvituksellisimpia asuja, ja parhaat asut tietysti palkittiin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Opettajat osallistuivat hullun viikon tapahtumiin vähän vaihtelevasti. Itse yritin noudattaa pukeutumiskoodia noin suurin piirtein, mutta tänään en valitettavasti oikein jaksanut panostaa. Aamukiireessä mieheltä lainattu kravatti sai olla minun hassu asusteeni tänään. Olisihan sitä voinut enemmänkin satsata, mutta mielikuvitukseni ei nyt oikein laukannut, ja tänne mukaan otettu garderoobi tarjosi rajalliset mahdollisuudet. Eivätkä monet muutkaan opettajat olleet pukeutuneet mitenkään erityisesti, joten en poikennut joukosta.

 

Voi sanoa, että koululla on muutenkin ollut käynnissä hullut viikot, ainakin minun osaltani, eikä loppua ole näkyvissä (tai siis on, mutta vasta 6 viikon päästä). Kysymyksessä on siis Music night, eli eräänlainen koulun kevätkonsertti 30.5. Se on lähinnä minun harteillani, ja on siis työllistänyt kiitettävästi viime viikkoina.

 

Ensimmäinen pulma oli keksiä kivoja ohjelmanumeroita kaikille luokille. Nyt on ohjelmanumerot valittu ja harjoittelu aloitettu, joten ihan hyvässä vaiheessa ollaan, mutta välillä herään yöllä miettimään, että ehdimmekö sittenkään saada kaikki esitykset valmiiksi toukokuun loppuun mennessä.

 

Toisinaan olen mielessäni kapinoinut kaikkien musiikinopettajien puolesta, että miksi meidän pitää järjestää tuollaisia massiivisia tapahtumia, kun eihän minkään muun aineen opettajia vaadita järjestämään vastaavanlaisia spektaakkeleja. Toisaalta ymmärrän tietysti, että se johtuu oppiaineen luonteesta, ja että taideaineiden opettajat ehkä jollain muulla tavalla pääsevät helpommalla (ei paljoa kokeiden korjausta tms).

 

Music nightia varten on perustettu oikein oma komitea, jonka pitäisi toimia minun tukenani, jotten tarvitsisi tehdä ihan kaikkea yksin. Ajatus on ihan hyvä, mutta käytännössä komiteasta on tähän asti tuntunut olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Kärjistäen voi sanoa, että komitean jäsenet joko eivät lainkaan saavu sovittuihin tapaamisiin, tai sitten he tulevat sinne kinastelemaan jostain mitättömästä pikkuseikasta, niin että aikaa ei jää tärkeistä asioista keskusteluun.

 

Kaikesta huolimatta olen vielä toistaiseksi melko luottavaisella mielellä, ja yritän hätistellä pois aina ajoittain mieleen hiipivää paniikkia...