| Nyt tuntuu kuluneen jo ikuisuus siitä kun viimeksi kirjoitin blogia, vaikka siitä on todellisuudessa alle 2 viikkoa. On tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä kertomukseni aloittaa. Mutta aloitetaan nyt vaikka siitä, kun muutimme uuteen kotiimme. Luulin että se viikko (viime viikko siis) ehtisi muodostua pitkästyttäväksi, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Muutto aiheutti paljon järjestelyjä. Ensinnäkin asunnossa on ollut monta kohtaa, joita on pitänyt korjailla ja laitella. Esimerkiksi hellasta sai sähköiskuja, ja pesukoneen maadoitusjohto oli irrallaan. Mikroaaltouuni oli rikki, ja uunin kaasupullo vaihdettava (meillä on kaksi sähköllä ja kaksi kaasulla toimivaa keittolevyä). Compoundin miehet ovatkin korjanneet vikoja ihan kiitettävällä vauhdilla, mutta pikkuvioista emme ole jaksaneet vielä naputtaa kun on ollut noita isompiakin juttuja. Odotamme siis yhä pyyhekoukkuja kylpyhuoneeseen, ja sängyn yläpuolelle koukkua johon hyttysverkon voi kiinnittää. (Olemme ehkä vähän hysteerisiä näiden hyttysten kanssa, mutta ehkä parempi niin päin. Miehen työkaveri oli viime viikonloppuna sairastunut malariaan.) Asuntoon piti myös saada ruokaa ja muita tarvikkeita. Ostoksilla käynti ei täällä ole niin kovin helppoa, ja täällä täytyy käydä useassa kaupassa saadakseen edes lähes kaiken tarvittavan. Ei ole mitään IKEAa josta voisi hankkia kaiken kerralla. Usean ostoskierroksen jälkeen olemme nyt kuitenkin saaneet hankittua tärkeimmät tarvikkeet, jopa sen silityslaudankin! Viime viikko meni siis paljolti näitä käytännön asioita hoitaessa. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla viihtymisen edellytykset kohdallaan. Torakoita on tähän mennessä asunnosta löytynyt kolme, joista yksi oli tosin todennäköisesti kuollut (ei voi olla varma, koska ne kuulemma näyttelevät kuollutta kun ne havaitaan). Ne ovat isoja ja ällöttäviä, mutta torakkamyrkyn ostaminen ja siivoojan palkkaaminen auttanevat asiaa. Siivooja tosiaan. Kuulimme yksiltä tutuilta eräästä naisesta, joka oli joskus aikaisemmin ollut heillä töissä, mutta jäänyt nyt työttömäksi. Tuttavamme kehuivat häntä kovasti, ja otimmekin sitten yhteyttä häneen ja hän tuli käymään. Tämä nuori nainen (noin ikäisemme) vaikutti mukavalta ja pätevältä, ja sovimme sitten kuukauden koeajasta. Hän käy meillä nyt kolme kertaa viikossa kolmen tunnin ajan. Työtehtäviin kuuluu siivousta, silitystä sekä ruuanlaittoa. Lisäksi hän käy tekemässä osan ruokaostoksista, mikä on meille suuri helpotus. Tuntuuhan se hullulta ja meistä jopa vähän kiusalliselta, että meillä käy joku siivoamassa ja laittamassa ruokaa, mutta se on täällä ihan tavallista ja jopa odotettua. Toisaalta siisteys on tärkeää sen vuoksi, että torakat ja muut ötökät pysyvät poissa. (Eräs tuttu jopa sanoi, että KAIKKI ruoka-aineet olisi säilytettävä jääkaapissa, jotteivat torakat käy taloksi, mutta ei meillä kyllä ihan kaikki ole jääkaappiin mahtunut.) Ja onhan tällä myös työllistävä vaikutus. Ainakin kahden ensimmäisen päivän jälkeen olen ollut kovin tyytyväinen kotiapuumme, ja on ollut ihanaa tulla töistä kotiin valmiille ruualle. Muutamia puutteita asunnossa vielakin on, kuten esimerkiksi tv-kanavat. Talla hetkella meilla nakyy yli 200 arabikanavaa ja vain muutama lansimainen. Olemme yrittaneet hommata lansimaisia kaapelikanavia (BBC jne) ja ehka saammekin sen toimimaan tanaan. Myoskaan sita internettia ei vielakaan ole, enka tieda kuinka kauan mahtaa menna ennenkuin sen saamme (jos saamme). Paasen tosin nettiin tyopaikalla, mutta siinakin on omat hankaluutensa. |
Tyokuulumisista voin sanoa sen verran etta ensimmainen tyoviikko on nyt takana, mutta "pahin" vasta edessa: maanantaina alkaa varsinainen opetus. Saa nahda teenko viikonloppuna mitaan muuta kun hermoilen...
Kommentit