Koulullamme on tänä vuonna 10-vuotisjuhlavuosi, ja tämä viikko on omistettu sen juhlimiselle. Koulua on koristeltu sekä juhlavuositeeman että ystävänpäivän tiimoilta, ja ke-pe on erilaisia tapahtumia juhlaviikon kunniaksi. Eilen ei varsinaisesti tapahtunut muuta kuin että valittu joukko oppilaita ja opettajia vieraili kahdessa lastenkodissa. Näihin vietiin oppilaiden ja henkilökunnan keräämät lahjoitukset: paljon vaatteita, ruokaa ja muuta tavaraa, sekä lisäksi käteislahjoituksia. Käteislahjoitukset menevät lasten koulumaksuihin sekä erityisesti hiv-positiivisten lasten lääkekuluihin. Minä en itse ollut mukana, mutta olisi varmasti ollut avartavaa päästä näkemään millaisia lastenkoteja täällä on.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänään oli vuorossa liikuntapäivä. Ensin aamupäivällä oli muutamille luokille jotain kilpailuja, ja sitten ohjelma huipentui oppilaiden ja henkilökunnan välisiin jalkapallo-otteluihin. Olin pakon edessä lupautunut pelaamaan naisopettajien joukkuessa, mutta olin suuresti skeptinen matsin suhteen, koska kukaan opettajista ei ollut vaivautunut treeneihin, enkä ollut varma oliko joukkueeseen edes saatu tarpeeksi opettajia. Yllätyksekseni ottelun alkaessa naisopettajia kuitenkin alkoi valua kentälle yllättävän monta, ja peli saatiin käyntiin. Olin ihan varma, että häviäisimme, kun meillä oli vastassamme yläluokkien tytöt, jotka treenaavat joka viikko. Mutta jälleen tuli todistettua, että vain lahjattomat harjoittelevat, ja joukkueemme vei kuin veikin voiton 1-0! En kyllä itse päässyt loistamaan maalinteossa, mutta sain kehuja puolustuspelistä. Ikävä juttu oli se, että maalintekijämme loukkasi myöhemmin pelissä polvensa, ja hänet jouduttiin kantamaan pois kentältä.

 

Peli kesti vain 2x20 minuuttia, mutta olin matsin jälkeen ihan puolikuollut. Pahimmillaan olo oli samanlainen kuin ala-asteen hiihtokisoissa. En ole mielestäni edes mitenkään ihan rapakunnossa, joten syytin kuumuutta, mutta täytyy sanoa että nostan vastedes hattua jalkapalloilijoille, jotka kirmaavat kenttällä kevyen näköisesti 90 minuutin ajan. Oman pelimme jälkeen oli vielä miesopettajat (+vahdit ja puutarhurit) vastaan oppilaat, ja tässäkin pelissä henkilökunnan joukkue korjasi voiton. Pelien jälkeen oppilaiden ohjelma jatkui vielä ystävänpäiväbileillä, mutta itse lähdin siinä vaiheessa kotiin suihkuun ja lepäämään.

 

Lepo onkin tarpeen, sillä huomenna on tiedossa pitkä päivä. Koulupäivä on tosin normaali, mutta illalla on virallinen iltaohjelma, johon on kutsuttu paitsi kaikki vanhemmat, myös iso liuta muita kutsuvieraita. Minun vastuullani on ollut kolmen musiikkinumeron järjestäminen, sen lisäksi ohjelmassa on puheita yms.

 

Koska raskas huvi vaatii paljon lepoa, on maanantaina onneksi mid-year break, eli jonkinlainen kouluvuoden puoliväliin ympätty ylimääräinen vapaapäivä. Mukavaa, varsinkin kun maanantai on inhokkipäiväni töissä (paljon tylsiä tunteja).

 

Käytän tässä samalla tilaisuuden hyväkseni ja toivottelen blogin välityksellä hyvää ystävänpäivää kaikille tutuille!