<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nigeria-teosten virta kirjakaupasta kotiimme ei tunnu millään lakkaavan. Miehen hankkiman tiukan faktatiedon tarjolla olisi nyt myös “pehmeämpää” kirjallisuutta, sillä työkaveri antoi lainaan erilaisia kulttuurishokkia ja ulkomaille muuttamista käsitteleviä opuksia. Eli lukemista riittäisi. Olenkin jo alkanut tankkaamaan itseeni tietoa, mutta yritän olla ottamatta stressiä siitä, vaikka kaikki luettu varmaan onkin plussaa.

 

Miehen saama valtava lomakepino lääkärintodistuksella höystettynä lähti lopulta tällä viikolla kohti Kööpenhaminaa ja sieltä edelleen Sveitsiin. Toivottavasti herrat tai rouvat siellä käsittelevät paperit pikaisesti ja kertovat, pääsemmekö matkaan. Kysymyksessä on kai pelkkä muodollisuus, mutta silti en ole oikein uskaltanut uskoa tätä asiaa todeksi, ennen kuin kaikki on selvää. Toisaalta meille sanottiin, ettemme saisi tehdä mitään taloudelliseen tilanteeseemme vaikuttavia asioita (kuten esim. sanoa irti työpaikkaa) ennen kuin olemme saaneet lopullisen lähtöluvan.

 

Nyt alkaisi jo olla vähän hoppu sen suhteen että minun täytyy hakea työpaikkaa 11.5. mennessä jos haluan jatkaa nykyisessä työpaikassani. Yritänkin tässä nyt pähkäillä, laittaisinko hakemuksen menemään (ja suurella todennäköisyydellä joutuisin vetämään hakemuksen takaisin jos ja kun lähtölupa tulee), vai jättäisinkö hakematta ja ottaisin riskin jäädä työttömäksi. Toivon kovasti, että saisimme lähtöluvan ennen tuota hakuajan umpeutumista, mutta jos emme, niin pitää ehkä sitten kirjoittaa hakemus kaiken varalta.

 

Löysin tänään monta blogia, jossa ulkosuomalaiset kertovat elämästään mitä kummallisimmissa paikoissa eri puolilla maailmaa. Hetken aikaa tunsin itseni varsin tavalliseksi, ja alkoi tuntua siltä, ettei Nigeriaan muuttamisessa olekaan mitään eksoottista. Lopulta päätin kuitenkin suoda itselleni muutamia eksoottisuuspisteitä tämän projektin johdosta J (vaikka reissu ei edes ole omaa ansiotani). On hauskaa lukea ihmisten elämästä kaukaisissa maissa. Ehkä parasta kirjoituksissa on se, että elämä tuntuu kaikesta huolimatta soljuvan jonkinlaisiin arkisiin uomiinsa oudoissakin olosuhteissa. Toivonkin, että Nigeriassakin voi viettää edes jollain tasolla "tavallista" elämää, vaikka se varmaan aika erilaista onkin.

 

Uutisissa on lakattu kertomasta Nigerian vaaleista. En tiedä, onko se hyvä merkki, mutta toivon niin. Jossain vaiheessa kuulin, että vaaleja vaaditaan uusittavaksi. Toivottavasti tilanne nyt kuitenkin normalisoituisi siellä. Toisaalta juuri nyt ei mellakoita tarvitse mennä hakemaan sen kauempaa kuin Tallinnasta...