Palasimme tänään onnistuneelta viikonloppukeikalta Lagosiin. Kaikki sujui oikein mukavasti. Lentokoneet eivät myöhästelleet (eivätkä tippuneet taivaalta), kuski oli kentällä vastassa, ja hotellikin oli varsin ok. Eihän Lagosissa niin paljon ole sellaisia perinteisiä nähtävyyksiä, mutta oli kuitenkin ihan mukavaa nähdä se paikka, josta on kuullut niin paljon.

 

Perjantaina tutustuimme lähinne Lagos Islandin / Ikoyin alueeseen. Kävimme mm. kansallismuseossa. Ensin emme päässeet sisälle, koska sähköt olivat poikki. Vähän ajan päästä oppaat kuitenkin tulivat sanomaan, että sähköt olivat palanneet ja voisimme mennä sisään. Meillä oli kuitenkin alle puoli tuntia aikaa, ennen kuin museo menisi kiinni (vapunpäivän takia) joten meidän piti kiirehtiä museon läpi. Toisaalta ehdimme kyllä nähdä kaiken oleellisen. Museo oli tosi pieni ja siellä oli pölyisiä tavaroita vitriineissä, heikosti valaistuissa huoneissa. Aika heikko esitys kansallismuseoksi, täytyy sanoa. Museon mielenkiintoisin anti oli Murtala Mohammedin auto, jota pääsimme katsomaan. Murtala Mohammed oli Nigerian presidentti, ja v. 1976 hänet ammuttiin autoonsa matkalla lentokentälle (joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa). Veriteosta todistivat luodinreiät autossa.

 

Kävimme myös Jankaran torilla, se oli hengästyttävä kokemus. Oikeastaan koko se kaupunginosa vaikutti olevan yhtä markkina-aluetta, mistä voi varmasti ostaa useimpia tavaroita, joita maa päällään kantaa. Vaikka oli vapaapäivä, väkeä oli kuin pipoa. Ilmeisesti siellä ei käy paljon valkoisia, koska saimme paljon huomiota osaksemme. Luimme opaskirjasta, että torilla myydään myös juju-taikakaluja (apinan päitä, kuivattuja sammakoita, eläinten nahkoja), mutta näitä emme kuitenkaan tällä kertaa nähneet. On huhuttu että juju-torilla on silloin tällöin myynnissä myös ihmisruumiin osia. Mietin että miten juju-taikausko vielä on täällä niin voimissaan, vaikka ihmiset toisaalta ovat niin uskonnollisia, siis tunnustavia kristittyjä tai muslimeita.

 

Lauantaina kävimme Lekki-marketilla shoppailemassa mm. matkamuistoja. Kävimme myös Lekki Conservation Centerissä luontopolulla. Näimme kilpikonnia, riikinkukkoja ja käärmeen sekä runsaasti mangrove-metsää/suota. Luontoretken jälkeen lounastimme läheisessä ostoskeskuksessa. Se oli uusi ja moderni kauppakeskus, jossa vaeltelu sai pohtimaan Lagosin (ja koko Nigerian) vastakkainasettelua rikkaat-köyhät. Suuri osa kaupungista on hökkelikylää ja slummia silmänkantamattomiin, ja sitten toisaalla on jotenkin kauhean keinotekoiselta tuntuvaa pompöösiä uutta arkkitehtuuria ja ylellisiä kauppakeskuksia. Aikamoisia kontrasteja.

 

Tietysti pyörimme myös Victoria Islandilla, jossa mm. useimmat ravintolat sijaitsevat. Seisoimme rannalla katselemassa satamaa, ja ihan vain nauttimassa merituulesta ja -näköalasta. Lagosissa on myös shoppailumahdollisuuksia eri tavalla kuin Abujassa, ja kävimme myös levy- ja kirjakaupoissa etsimässä lähinnä nigerialaista musiikkia ja kirjallisuutta. Meillä oli paitsi asiansa tunteva, myös todella mukava ghanalainen mies kuskina ja oppaana, ja hän kyyditsi ja piti meistä hyvin huolta koko viikonlopun ajan.

 

Kaiken kaikkiaan Lagos ei ollut ollenkaan niin kaoottinen paikka kuin olin etukäteen kuvitellut. Toisaalta vietimme siellä ainoastaan vapunpäivän sekä viikonlopun, ja arkena liikenne ja väenpaljous on kuulemma ihan toista luokkaa. Olen tyytyväinen että asumme Abujassa emmekä Lagosissa, mutta toisaalta ei se Lagoskaan vaikuttanut mitenkään mahdottomalta paikalta asua. Turvallisuuden suhteen pitää tietysti tietää, missä paikoissa voi liikkua ja missä ei, mutta niinhän se on kaikkialla. Kyllähän tämä Abuja vaikuttaa aika tylsältä paikalta nyt verrattuna Lagosin vilinään. Kaksi päivää Lagosissa oli minusta ihan riittävä aika. Siellä ei koostaan huolimatta ole kovin paljon nähtävää, joten ehdimme hyvin tekemään ja näkemään kaiken mitä halusimme. Ei minulla ole suurta hinkua sinne palata, mutta olen tyytyväinen että tuli siellä käytyä. Meillä oli Lagosissa oikein mukava viikonloppu.