Oman auton saaminen on muuttanut rutiineja hiukan. Tällä hetkellä arki näyttäisi muodostuvan suunnilleen seuraavanlaiseksi.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Herätyskello soi kuuden aikoihin. Lähdemme töihin pian seitsemän jälkeen, viim. klo 7.30. Minun työni alkavat periaatteessa 7.15 mutta koska minulla ei koskaan ole tunteja heti aamulla, niin voin saapua hiukan myöhässä, kuitenkin viimeistään 7.45. Miehen työpäivä alkaa paperilla klo 8, käytännössä usein jo aikaisemmin. Mies vie minut ensin töihin ja ajaa sitten omalle työpaikalleen.

 

Minulla loppuu opetus yleensä kolmen aikoihin. Se tarkoittaa että minun työpäiväni loppuu yleensä aikaisemmin kuin miehen, joten tuollaisina päivinä tulen taksilla kotiin. On mukavaa, että voimme työllistää tätä vakikuskiamme edes vähän, nyt kun emme juurikaan enää tarvitse häntä. Joinakin päivinä jään koululle myöhempään valmistelemaan tunteja jne, ja silloin mies poimii minut töistä matkalla kotiin. Miehen työpäivä loppuu viiden korvilla jos ei ole mitään pitkäksi venyneitä kokouksia tms (mikä ei kylläkään ole mitenkään tavatonta täällä, uskokaa tai älkää...)

 

Viime viikolla aloitin lopultakin uuden harrastuksen: salsatanssin. Tunteja on kolmesti viikossa: ma, ke ja pe, mutta minulla on tarkoituksena yrittää käydä siellä lähinnä maanantaisin ja keskiviikkoisin, koska perjantaisin töiden jälkeen on niin mukava lösähtää sohvalle ja jäädä sinne. Niinpä yritän ainakin noina päivinä tulla aikaisin töistä kotiin, jotta ehdin syödä ja levähtää ennen salsatuntia. Salsa on kuudesta puoli kahdeksaan.

 

Lopetin muuten sen ranskankurssin ensimmäisen kuuden viikon jakson jälkeen, koska sinne oli minusta niin hankalaa kulkea ilman omaa autoa. Kurssille takaisin meno on ollut vähän mielessä, mutta nyt taitaa salsa viedä voiton. Molemmissa en taida jaksaa käydä.

 

Perjantai on vähän erilainen päivä kuin muut. Minulla loppuu opetus jo varttia vaille kaksi. Miehen työ loppuu perjantaisin periaatteessa puoli yhdeltä, käytännössä yleensä yhden ja neljän välillä. Perjantai on muslimien pyhäpäivä, ja työt loppuvat aikaisin, jotta muslimit ehtivät iltapäivärukoukseen (joka on kai kahden maissa). Liikenne puuroutuu perjantaisin aika pahasti, ja puhelinverkko ylikuormittuu niin että ketään on vaikeaa saada kiinni. Perjantaisin on siis yritettävä välttää kaikkia reittejä, jotka kulkevat moskeijoiden ohi, ja kotiin päästyä ei tee mieli lähteä enää minnekään.

 

Viikonloppuisin menemme yleensä expatien (=ulkomaalaisten) ulkoilutapahtumaan, käymme ostoksilla, kävelylenkillä, tapaamme ystäviä, käymme ulkona syömässä, expatien kirkossa tms. Vapaa-aikaa on runsaasti koska ei tarvitse tehdä kotitöitä ja muutenkin tuntuu olevan vähemmän kaikenlaisia ”kiireitä” kuin kotona. Toisaalta uudet rutiinit vievät voimia, ja ne vähäisetkin askareet vaativat täällä usein enemmän aikaa ja voimia kuin kotona. Arki-iltaisin menemmekin nukkumaan jo kello 22.