Viimeisen parin viikon aikana tapahtunutta:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olemme saaneet hankittua autoon uudet pölykapselit. Ne on kiinnitetty renkaisiin eräänlaisilla metallisilla “knipsuilla” eli lukoilla, eli nyt ei niiden kähveltäminen pitäisi käydä yhtä helposti kuin viime kerralla. Vahingosta viisastuu.

 

Lähiristeyksemme on saanut liikennevalot. Liikennevalot ovat tietysti tervetullut uudistus vaaralliseen risteykseen, jossa autot kulkevat kovaa vauhtia (kyseessä on kaupunkia kiertävä ohitustie). Kaikkein parasta olisi kuitenkin ollut, jos koko risteys olisi pantu uusiksi. Liikennevalot ovat vähän hölmö ratkaisu tuohon kohtaan, ja niiden myötä liikenne puuroutuu ja jonot lisääntyvät. Joskus jono ylettyy ihan meidän compoundille asti, eli n. 200-300 metrin päähän risteyksestä. Mutta eihän muutaman minuutin odotus tietysti haittaa, jos se nyt tekee risteyksestä turvallisemman.

 

Viime perjantaina kotiapulaisemme joutui ryöstön uhriksi tällä samaisella tiellä. Hän oli juuri lähtenyt meiltä, ja odotti taksikyytiä bussiasemalle compoundimme edessä, kun auto jossa oli neljä miestä pysähtyi hänen kohdalleen. Täällä ei läheskään kaikki taksit poikkea mitenkään tavallisista henkilöautoista (ei siis taksi-kylttiä tai muuta), mutta kotiapulainen oli ollut vähän epäluuloinen, eikä halunnut lähteä näiden miesten kyytiin. Lopulta miehet olivatkin napanneet hänen laukkunsa, tyhjentäneet ne ja ajaneet tiehensä niine hyvineen. Onneksi kotiapulaiselle itselleen ei käynyt mitenkään. Onni onnettomuudessa oli myös se, että miehet olivat lähtiessään viskanneet tyhjän käsilaukun takaisin, ja siellä oli vielä tallessa mm. meidän kotiavaimemme.

 

Tuo juttu kuulosti meistä jotenkin uskomattomalta ja ihmeelliseltä, varsinkin kun se tapahtui keskellä kirkasta päivää, kolmen aikoihin iltapäivällä. Jossain vaiheessa kävi mielessä sekin, että oliko tämä edes todella tapahtunut. (Täällä oppii epäilemään kaikkea ja kaikkia, vaikka yleensä aina ihan aiheetta.) En kuitenkaan usko, että tarina oli keksitty. Mitäpä kotiapulaisemme olisi siitä hyötynytkään? Tapahtuma kyllä laittoi taas miettimään täällä elämisen turvallisuutta. Tuo tie on siis iso ohitustie, eli tavallaan syrjäinen, vaikkakin vilkkaasti liikennöity. Harvoinpa meillä kylläkään tulee liikuttua siellä jalan.

 

Muuten täällä on ihan sitä samaa arkea kuin ennenkin. Perjantait ovat periaatteessa ihan mukavia työpäiviä, mutta en ole mitenkään innoissani perjantaina olevasta välituntivalvontavuorosta. Muuten se olisi kyllä ihan mukavaa, mutta siellä pitää aina olla niin haukkana, eikä sittenkään ehdi huomaamaan kaikkea. Suurin osa lapsista leikkii tietysti siivosti ja sovussa, mutta erityisesti Kindergarten eli suurinpiirtein esikoulua vastaava luokka on täynnä villejä tenavia, jotka ehtivät moneen pahantekoon sen 20 minuutin aikana, jonka välitunti kestää. Meitä on pihalla 4 opettajaa, mutta ei kukaan ehdi paimentamaan kaikkia heitä. Tänään yksi poika puri toista käteen, toinen poika löi luokkatoveriaan puukapulalla päähän ja vielä yksi tyttö ehti potkaisemaan yhtä poikaa mahaan. Ja kaikki nämä olivat siltä samalta luokalta...

 

Kotiapulaisemme on tänään sairaana, ensimmäistä kertaa meillä työskennellessään. Oli tylsää tulla kotiin, jossa ei ollut ruokaa ja tiskivuorikin on täsmälleen samassa paikassa kuin tänä aamuna L Pitänee kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.