Vaikeuksien kautta voittoon, vai miten se nyt meneekään. Lomamme alku oli tosiaan hiukan odotettua mutkikkaampi, mutta pääsimme kuitenkin lopulta matkaan. Lento Abujasta Addisiin oli tosin 5 tuntia myöhässä, joten saavuimme Addis Abebaan vasta yömyöhällä. Olimme vähän huolissamme siitä yöpymisasiasta, mutta lentoyhtiöllä olikin varsin toimivat rutiinit tällaisiin tapauksiin. Meille iskettiin transfer-tiskillä voucherit käteen ja vietiin bussilla hotelliin. Aamulla poimittiin hotellista ja tuotiin takaisin kentälle. Eli ei mitään valittamista lentoyhtiön toiminnassa. Ethiopian Airlines lentää muuten myös Eurooppaan, eli jos Afrikan matkailu kiinnostaa, niin heillä on paljon mielenkiintoisia reittejä.

 

Saavuimme Arushaan sunnuntai-iltapäivänä, ja seuraavana aamuna starttasimme safarille. Heti aluksi oppaamme ilmoitti, että varaamamme viiden päivän safari typistyisi käytännössä neljäksi päiväksi Zanzibarille menevien jatkolentoyhteyksien takia. Olin ensin asiasta hiukan nyreissäni, mutta sitten ymmärsin, että safarimme sisältö oli vain järjestelty hiukan toisella tavalla, niin että ehdimme nähdä ja kokea kaikki ne asiat, jotka olivat alkuperäisessäkin ohjelmassa. Ohjelma oli vain tiivistetty niin, että viidennelle päivälle jäi enää ajomatka lentokentälle. Silti ei tullut sellainen olo, että olisi pitänyt kiirehtiä, vaan ehdimme hyvin tehdä ja nähdä kaiken suunnitellun.

 

Ensimmäisenä päivänä menimme Lake Manyaran luonnonpuistoon. Se oli hyvä johdanto safarille. Järven ympäristö oli kaunista, joskin kasvusto oli paikoin tiheää. Näimme paljon eläimiä, tosin monia eläimiä näimme vielä uudestaan paljon lähempää seuraavina päivinä.

 

Safarin tilatessamme emme tienneet, kuinka monta henkeä seurueeseemme kuuluisi, mutta safarin alkaessa huomasimme iloksemme, että meillä oli opas ja koko auto ihan vain itsellemme. Kuskimme toimi samalla oppaana, ja hän olikin todella taitava ja mukava opas. Myöhemmin sain selville, että hän oli käynyt vuoden mittaisen safariopaskoulutuksen, ja hän osasikin kertoa todella paljon eri eläimien elämäntavoista jne. Mukanamme kulki myös kokki. Lounas oli yleensä piknik-tyyppinen eväspaketti, mutta iltaisin kokkimme laittoi aina kunnon illallisen ja aamuisin hän loihti maittavaa aamupalaa. Varsinkin kun yövyimme leiriolosuhteissa, oli ihanaa, että kokki hoiti likaisen työn, ja me saatoimme vain istua valmiiseen pöytään.

 

Toisena päivänä suuntasimme Serengetin kansallispuistoon, jossa vietimme safarin toisen ja kolmannen päivän. ”Serengeti” tarkoittaa ymmärtääkseni ”tasankoa” tms, ja ymmärrän kyllä mistä nimi johtuu. Serengetin puisto on valtavan suuri, tasainen ja aukea. Tasanko jatkuu silmänkantamattomiin, kasvustoa on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Villieläimiä ei siis ole vaikea bongata pitkänkään matkan päästä, ja eläimiä riitti myös lähietäisyydelle asti.

 

Ehdimme näiden kahden Serengeti-päivän aikana ajella puiston keskiosaa ristiin rastiin, ja näimme seuraavia eläimiä: elefantteja, leijonia, seeproja, kirahveja, erilaisia gaselleja ja antilooppeja (mm. gnu ja impala), paviaaneja ja apinoita, virtahepoja, krokotiileja, puhveleita, leopardeja, gepardeja, villisikoja, shakaaleja, hyeenoja sekä muita pienempiä nisäkkäitä sekä paljon erilaisia ja värikkäitä lintuja (mm. strutseja, haikaroita, korppikotkia jne). Monia näistä pääsimme ihailemaan aivan lähietäisyydeltä tai lähes vierestä. Lähinnä leopardeja ja gepardeja jouduimme tiirailemaan kauempaa ja kiikareihinkin turvautuen.

 

Neljännen eli viimeisen aktiivisen safaripäivän vietimme Ngorongoron kraaterissa. Se oli maisemiltaan upea paikka, jossa on pienellä alueella paljon eläimiä (oppaan mukaan n. 25 000 eläintä + linnut). Näimme Ngorongorossa paljon samoja eläimiä kuin Serengetissä, mutta lisäksi myös flamingoja ja sarvikuonoja. Sarvikuonoja ei läheskään aina näe, mutta me olimme onnekkaita ja bongasimme kaksi, tosin kohtalaisen matkan päästä. Lähimmillään olimme ehkä 100-200 metrin päässä.

 

Safarit ovat aika tyyriitä, ja olimmekin valinneet yöpymistavoista halvimman eli tavallisen telttamajoituksen. Meillä ei ollut mitään luksustelttaa, vaan ihan tavallinen kahden hengen pikkuteltta. Olin etukäteen vähän skeptinen tämän vaihtoehdon suhteen, mutta se osoittautuikin varsin hyvin toimivaksi ratkaisuksi. Yövyimme siisteillä leirintäalueilla, joista löytyi myös alkeelliset peseytymistilat (yleensä kylmää tai parhaimmillaan haaleaa vettä). Kuten sanottu, ruokapuoli hoitui itsestään, ja telttakin oli usein pystytetty meille valmiiksi kun saavuimme paikalle. Yleensä kömmimme makuupusseihimme melko pian illallisen jälkeen, päivän seikkailuista väsyneinä, ja sitten taas aamulla auringon noustessa eläimiä bongaamaan.

 

Viimeisellä leirintäalueella kolme elefanttia tuli ihan leirintäalueen liepeille ihmettelemään. Lisäksi kuulin yöllä hyeenojen ulvontaa, ja meitä myös kiellettiin pitämästä mitään ruokaa teltoissa sisällä, jotteivat metsäsiat haistaisi sitä ja tunkeutuisi telttaan. En silti usko, että eläimet tavallisesti aiheuttavat ihmisille vaaraa safarilla. Eiköhän ihminen ole itse suurempi uhka itselleen ja toisilleen. Siitä saimme osoituksen viimeisenä aamuna, kun eräs safariseurue oli kaasuttamassa maasturillaan matkaan aika läheltä telttaamme. Matkustajan puoleinen ovi ei ollut kunnolla kiinni, ja kyydissä ollut nainen putosi autosta maahan. Tilanne näytti jonkin aikaa pahalta, mutta ilmeisesti häneltä vain (!) katkesi tai murtui käsi. Kurja homma, ja heidän safarinsa oli todennäköisesti pilalla.

 

Meidän safarimme sen sijaan onnistui loistavasti, ja sanoisinkin että safari oli lomamme paras osuus (Zanzibaria väheksymättä). Oli uskomattoman hienoa nähdä villieläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä ja ihan lähietäisyydeltä. Yleensä eläimet tyytyivät tepastelemaan tai korkeintaan ottamaan pari juoksuaskelta, mutta toisinaan näimme myös hiukan enemmän actionia: korppikotkat aterioimassa seepran ruholla, krokotiilit näykkimässä kuollutta virtahepoa, parittelevat leijonat, naarasleijona vaanimassa gnu-antilooppia (ei tosin harmiksemme hyökännyt, vaan antilooppi lähti jolkottelemaan toiseen suuntaan).

 

Olimme myös varsin tyytyväisiä safarinjärjestäjäämme. Voin siis lämpimästi suositella Good Earth Tours & Safaris jos joku on suuntaamassa sinnepäin safarille. Kaikki kolme luonnonpuistoa (Lake Manyara, Serengeti ja Ngorongoro) olivat erilaisia ja omalla tavallaan hienoja. Oppaamme suositteli myös, että kuivalla kaudella (kesä-lokakuu) kannattaisi ehdottomasti vierailla Tarangiren puistossa. Se, samoin kuin Kilimanjaron huiputtaminen, jäi meillä ensi kertaan...

 

 

*”Hakuna matata” on swahilia ja tarkoittaa ”ei huolta”. Tosin minusta sitä käytettiin Tansaniassa lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa nimenomaan oli joku huoli elikkäs ongelma. Eli jos joku sanoi ”hakuna matata” niin viimeistään siinä vaiheessa huolestuin...